Aloitetaas sillä, että kuinka moni on seurannut Greyn Anatomian 7. tuotantokautta. En ihan tarkalleen muista, että mihin Nelonen veti (taas) viivan tauon merkeissä, mutta ihan voin sanoa suoraan että mää inhoan sitä suuntaa, mihin Greyn Anatomian Callien ja Arizonan juttu on menossa.
Miksi aina hyvien roolihahmojen / parisuhteiden pitää kuihtua kasaan tai ainakin niitä pitää kiduttaa draaman merkeissä niin paljon. Joo, tiedän kyllä että kyseessä on täysin fiktiivinen sarja, mutta silti.
Ehkä eniten tässä syö on se sama asia, mikä näyttäisi vaivaavan monia samaista pariskuntaa "fanittavien" keskuudessa, että jos kyseessä on naispari, miksei se voi pysyä sellaisena. Tässäkin on nyt pakko ollut tehdä selväksi se, että eihän nyt herraisä naispari voi saada lasta ilman, että mies (Sloan tässä tapauksessa) on mukana hamaan loppuun asti, about.
Jakson 16. kohtaus päättyy otsikon mukaiseen Arizonan lauseeseen: "And me, this is not my dream. My dream doesn't look like this."
Jos muuten joku haluaa seurata Calzonan (ei oo muuten mun keksimä nimitys, luonnollisestikaan) kehityskulkua esim. alusta loppuun, löytyy youtubesta käyttäjältä Betweenthalines hyvät videorecapit Calzonan kehityskulusta. Viime aikojen katsottava on, kiitos Shonda Rhimesin, vähän surkeaa katsottavaa, mutta ehkä parempaa luvassa.
Ehkä edes musikaalijaksossa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, sillä Callieta esittävä Sara Ramirez on oikeasti aivan hiivatin hyvä laulaja, ja Ramirez onkin esiintynyt mm. Broadwaylla Spamalot -musikaalissa. Greyssa kuullaan myös esim. 6. kauden joulujaksossa oiva a cappella -versio Silent night -joululaulusta,
Ohessa klippi Spamalotista, joka siis perustuu Monty Pythonin Holy Grailiin. Ramirez otti ja voitti nelisen vuotta sitten myös Tonyn kyseisen musikaalin Lady of the Lakena. Vilkaisepa huvin vuoksi alla oleva klippi vuodelta 2005 Tony Awardseista.
Jos Sara joskus vielä palaa Broadwaylle, allekirjoittanut ottaa vaikka lainaa lentolippuihin ja hotelleihin ja hupsahtaa Jenkkeihin.
perjantai 25. helmikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Life
Katsoinpa sitten viimein Chicago Coden kolmannen jakson. Tässä vaiheessa sarjan asetelmat tuo mulle aika paljon mieleen Lifen, jonka molemmat tuotantokaudet maikkari näytti vuosi pari takaperin yhteen putkeen (pieni ihme).
Molemmissa sarjoissa pyöritään yksittäisten tapahtumien sivussa pidemmässä juonikuviossa, mitkä vielä molemmat sisältävät jonkin näköistä salaliittoa ja korruptiota. Life menee myöskin allekirjoittaneen mielestä loistaviin sarjoihin, ja musta on todella sääli että sitä tehtiin vain kaksi tuotantokautta.
Damian Lewis vetää Charlie Crewsin roolissa nappisuorituksen poliisina, joka on istutettu turhanpäiten vankilaan lavastettuna oman vaimonsa murhasta ja jolle on maksettu hyvät rahat kyseisestä vankilakeikasta korvaukseksi. Työparinaan Crewsilla on Dani Reese, joka on heitetty Crewsin pariksi väkipakolla. Reesen roolia esittävä Sarah Shahi ei ainakaan ole pahaksi sarjan visuaaliselle ilmeelle. Jotkut paremminkin ehkä tietävät kyseisen näyttelijättären L-koodin Carmenina. Not bad?
(http://www.tvsquad.com)
Damian Lewisista on luonnollisesti pakko muuten mainita toki myös Band of Brothers, mitä ei kyllä Ylellä pyörivä The Pacific kyllä päihitä millään. Toissa joulukuussa oltiin Lontoossa, ja päädyttiin tovereiden kesken johonkin Piccadilly Circusin lähellä sijaitsevaan pubiin oluselle. Matkalla sinne satuttiin kävelemään jonkun teatterin ohi, missä oli juurikin kyseisenä iltana The Misanthropen ensi-iltaesitys, ja naureskeltiin että olispa hauskaa jos vaikka herra Lewis ja esityksessä mukana ollut Keira Knightley sattuisi kävelemään vastaan. Kun muutama tuopponen oli otettu, Lewis itseasiassa lopulta tulikin samaan kuppilaan. Meillä hieman putos leuat lattiian, kun taas osa pöytäseurueesta lähinnä ihmetteli kuka kyseinen tyyppi edes on.
Saatiinpahan napattua yksi paparazzikuva.
Maikkari muuten ainakin vähän aikaan sitten näytti Lifen uusintakierrosta, tosin niinkin järkevään esitysaikaan kuin pe-la välisenä yönä. Kannattaa tutustua, jos ei vielä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta ja jos se nyt vielä ylipäänsä pyörii. Huomenna ei ainakaan kyllä esitystä näyttänyt olevan. Ota tästäkin sitten selvää.
Molemmissa sarjoissa pyöritään yksittäisten tapahtumien sivussa pidemmässä juonikuviossa, mitkä vielä molemmat sisältävät jonkin näköistä salaliittoa ja korruptiota. Life menee myöskin allekirjoittaneen mielestä loistaviin sarjoihin, ja musta on todella sääli että sitä tehtiin vain kaksi tuotantokautta.
Damian Lewis vetää Charlie Crewsin roolissa nappisuorituksen poliisina, joka on istutettu turhanpäiten vankilaan lavastettuna oman vaimonsa murhasta ja jolle on maksettu hyvät rahat kyseisestä vankilakeikasta korvaukseksi. Työparinaan Crewsilla on Dani Reese, joka on heitetty Crewsin pariksi väkipakolla. Reesen roolia esittävä Sarah Shahi ei ainakaan ole pahaksi sarjan visuaaliselle ilmeelle. Jotkut paremminkin ehkä tietävät kyseisen näyttelijättären L-koodin Carmenina. Not bad?
Damian Lewisista on luonnollisesti pakko muuten mainita toki myös Band of Brothers, mitä ei kyllä Ylellä pyörivä The Pacific kyllä päihitä millään. Toissa joulukuussa oltiin Lontoossa, ja päädyttiin tovereiden kesken johonkin Piccadilly Circusin lähellä sijaitsevaan pubiin oluselle. Matkalla sinne satuttiin kävelemään jonkun teatterin ohi, missä oli juurikin kyseisenä iltana The Misanthropen ensi-iltaesitys, ja naureskeltiin että olispa hauskaa jos vaikka herra Lewis ja esityksessä mukana ollut Keira Knightley sattuisi kävelemään vastaan. Kun muutama tuopponen oli otettu, Lewis itseasiassa lopulta tulikin samaan kuppilaan. Meillä hieman putos leuat lattiian, kun taas osa pöytäseurueesta lähinnä ihmetteli kuka kyseinen tyyppi edes on.
Saatiinpahan napattua yksi paparazzikuva.
Maikkari muuten ainakin vähän aikaan sitten näytti Lifen uusintakierrosta, tosin niinkin järkevään esitysaikaan kuin pe-la välisenä yönä. Kannattaa tutustua, jos ei vielä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta ja jos se nyt vielä ylipäänsä pyörii. Huomenna ei ainakaan kyllä esitystä näyttänyt olevan. Ota tästäkin sitten selvää.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Ruuhkaa
Hittolainen. Oon kamalan vaikean valinnan edessä; meenkö auttamaan kaveria muutossa vai hautaudunko vällyjen alle taistelemaan alkavaa flunssaa vastaan telkkarin (ja TV-sarjojen) ääreen. Periaatteessa pitäisi auttaa siinä muutossa, mutta olisihan se fiksua jäädä kotiin.
Oikeastaan mulla ei edes olisi aikaa olla kipeä tällä viikolla, vaikka se olisikin tosi hyvä mahdollisuus kiriä kiinni kaikki sarjat, mistä on tullut uusia jaksoja ja uppoutua bokseihin.
Sitä paitsi, olin justiinsa kipeä, joskaan en joutunut ottamaan muistaakseni saikkua, kun näppärästi joku yskätauti iski pitkän viikonlopun ajaksi. Ei musta ole nyt tällaseen.
Katsottavana olisi:
Greyn Anatomia, S07E15
The Big Bang Theory, S04E16
Off the Map, muutama jakso
Chicago Code S01E03
The Pacific, yksi tai kaks jaksoa, mitkä on Ylen lähetyksistä jäänyt katsomatta
Viimeisimmän Gleen sentään ehdin katsoa eilen. Ja tänään maikkarilta alkaa Southland. Siihen kyllä pitää tutustua, vaikutti ihan ok:lta ainakin.
Oikeastaan mulla ei edes olisi aikaa olla kipeä tällä viikolla, vaikka se olisikin tosi hyvä mahdollisuus kiriä kiinni kaikki sarjat, mistä on tullut uusia jaksoja ja uppoutua bokseihin.
Sitä paitsi, olin justiinsa kipeä, joskaan en joutunut ottamaan muistaakseni saikkua, kun näppärästi joku yskätauti iski pitkän viikonlopun ajaksi. Ei musta ole nyt tällaseen.
Katsottavana olisi:
Greyn Anatomia, S07E15
The Big Bang Theory, S04E16
Off the Map, muutama jakso
Chicago Code S01E03
The Pacific, yksi tai kaks jaksoa, mitkä on Ylen lähetyksistä jäänyt katsomatta
Viimeisimmän Gleen sentään ehdin katsoa eilen. Ja tänään maikkarilta alkaa Southland. Siihen kyllä pitää tutustua, vaikutti ihan ok:lta ainakin.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Bones, Kova laki: Erikoisyksikkö, ei kuvia, pelkkää (laatu)tekstiä.
Nyt on lomat lusittu, minkä vuoksi tälläkin rintamalla oli taas hiljaisempaa. Piipahdin jossain tuolla susirajan tuntumassa (no en oikeasti, ihan pohojanmaalla vaan), ja sieltä tarttui mukaan Bonesin 1. kausi sekä Kova laki: Erikoisyksikön 1. ja 2. tuotantokaudet.
Alotin kevyemmällä Bonesilla, ja virittäydyn tummempiin tunnelmiin kunhan tää on raivattu ensin tieltä. En siis Bonesia ole muuten katsellut, kuin jotain satunnaisia jaksoja sieltä sun täältä telkkarista, mutta muutaman ekan jakson perusteella olisi voinut olla ehkä aihettakin alkaa seuraamaan aikaisemminkin.
Erikoisyksikkö on taas puolestaan ollut jo tosi pitkään lempparirikossarjojen joukossa, joskin niitähän riittää. Genre on melkeinpä yleisin niistä sarjoista, mitä tulee seurattua. Ozista tuttu henkilöstö ei kyllä yhtään heikennä sarjan tasoa, päin vastoin. Christopher Meloni on kova jätkä, ja nyt vasta huomasin että ekalla kaudella mukana piipahtaa Kylmässä ringissä Ryan O'Reillya esittänyt Dean Winters. Dääm! O'Reilly oli koko Ozin siistein jätkä about.
Se recapin ajankohtaisuus muuten taisikin mennä jo, jenkeissä esitettiin Greystä torstaina jo uusi jakso, mikä on itseltäkin vielä katsomatta. Ja Glee. Ja luoja ties vaikka mitä.
Kattooko joku muuten Idolsia? Vaikuttaakos Suomen leikit vähän karaokekilpailulta verrattuna jenkkeihin (vaikka onhan siellä ehkä kolmetoista ihmistä enemmän asumassakin....) Ja Olli Lindholm tyhjensi kyllä jasson. Saakeli mikä sälli.
Alotin kevyemmällä Bonesilla, ja virittäydyn tummempiin tunnelmiin kunhan tää on raivattu ensin tieltä. En siis Bonesia ole muuten katsellut, kuin jotain satunnaisia jaksoja sieltä sun täältä telkkarista, mutta muutaman ekan jakson perusteella olisi voinut olla ehkä aihettakin alkaa seuraamaan aikaisemminkin.
Erikoisyksikkö on taas puolestaan ollut jo tosi pitkään lempparirikossarjojen joukossa, joskin niitähän riittää. Genre on melkeinpä yleisin niistä sarjoista, mitä tulee seurattua. Ozista tuttu henkilöstö ei kyllä yhtään heikennä sarjan tasoa, päin vastoin. Christopher Meloni on kova jätkä, ja nyt vasta huomasin että ekalla kaudella mukana piipahtaa Kylmässä ringissä Ryan O'Reillya esittänyt Dean Winters. Dääm! O'Reilly oli koko Ozin siistein jätkä about.
Se recapin ajankohtaisuus muuten taisikin mennä jo, jenkeissä esitettiin Greystä torstaina jo uusi jakso, mikä on itseltäkin vielä katsomatta. Ja Glee. Ja luoja ties vaikka mitä.
Kattooko joku muuten Idolsia? Vaikuttaakos Suomen leikit vähän karaokekilpailulta verrattuna jenkkeihin (vaikka onhan siellä ehkä kolmetoista ihmistä enemmän asumassakin....) Ja Olli Lindholm tyhjensi kyllä jasson. Saakeli mikä sälli.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Off the Map
Vuorossa on ollut tutustuminen jo aikaisemminkin sivulauseessa mainittuun Off the Mapiin, joka siis on ABC:n uusi lääkärisarja. Luulisi tosin että jo pari sairaalasarjaa kanavalle riittäisi, mutta selkeästi Greyn anatomian ja sen spin off:lle Private Practicelle (ja näköjään vielä General Hospitalille) on pitänyt saada yksi lisätoveri, ihan vaan vertailun vuoksi. Tämänkin sarjan takana on Greyn ja Private Practisen kirjoittaja Shonda Rhimes.
Sikäli että Private Practiceen (ihanasti Rakkauden anatomia maikkarin suomennoksena, kiitos tästä) en juurikaan ole perehtynyt, niin General Hospitaliin en ollenkaan. Off the Map sijoittuu Etelä-Amerikkaan, luoja ties minne sinne, jossa pyöritetään paikallisille pientä ja melko alkeellista klinikkaa.
Klinikalle saapuu ensimmäisessä jaksossa kolme uutta lääkäriä, joiden aikaisemman uran vastoinkäymiset ja "luurangot" paljastuvat jo melko varhaisessa vaiheessa. On traagista sulhasen menetystä, väärään diagnoosiin kuollutta lapsipotilasta sekä muuten vain lääkiksen bailannutta ja ei-niin-hyvää lääkäriä.
Lisäksi on klinikan "vanhat parrat", Ben Keeton (Martin Henderson), Zee Alvarez (Valerie Cruz) ja Otis Cole (Jason George), jotka pitävät jöötä noviisien heilutellessa käsiään, vaikka siinä ohessa toki pelastetaankin muutamia elämiä ja ehkä tehdään virhearvioita.
Jos nyt sarjasta jotain pitää sanoa, niin kyllähän tuo viihdyttää, mutta eipä kyllä tätä ainakaan todenperäisyyden kannalta tarvitse katsoa. Vaikka mitään en lääketieteestä tiedäkään, niin ihan purematta en niele, että kookospähkinän mehua (maitoa?) voidaan käyttää verisiirteen tilalla, koska siinä on jotain samoja asioita kuin veriplasmassa? No, viihdettähän tämä, draaman puolella vahvasti.
Ehkä eniten tällä hetkellä pidän Zach Gilfordin esittämästä Tommy Fullerista sekä Mamie Gummerin Mina Minardista. Gilfordin hahmo on täysin erilainen kuin FNL:ssä hänen esittämänsä Matt Saracen. Roolihahmo vaikuttaa tällä hetkellä parin jakson perusteella omahyväisehköltä ja tilannetajuttomalta mäntiltä. Mina Minard puolestaan vähän munattomalta vässykältä, joka ei oikein pärjää potilaiden kanssa sosiaalisesti, mutta vaikuttaa muuten ihan pätevältä lääkäriltä, jolla lienee lopulta uskallusta enemmänkin. Aika näyttää. Tämä siis oma mielipide, tiedä, miten roolit on tarkoitettu kirjoittaa. :)
Pitäneehän tätä alkaa seuraamaan, saas nähdä tuodaanko sarjaa Suomen televisioon esitettäväksi lainkaan. Jos nyt ei muuten sarja kiinnosta, mutta ainahan tuon voi vilkaista Hawaijin ihan kivojen maisemien tähden.
Aini, toinen jakso Chicago Codea oli pätevä kanssa. Pidetään sekin siis listoilla.
Sikäli että Private Practiceen (ihanasti Rakkauden anatomia maikkarin suomennoksena, kiitos tästä) en juurikaan ole perehtynyt, niin General Hospitaliin en ollenkaan. Off the Map sijoittuu Etelä-Amerikkaan, luoja ties minne sinne, jossa pyöritetään paikallisille pientä ja melko alkeellista klinikkaa.
Klinikalle saapuu ensimmäisessä jaksossa kolme uutta lääkäriä, joiden aikaisemman uran vastoinkäymiset ja "luurangot" paljastuvat jo melko varhaisessa vaiheessa. On traagista sulhasen menetystä, väärään diagnoosiin kuollutta lapsipotilasta sekä muuten vain lääkiksen bailannutta ja ei-niin-hyvää lääkäriä.
Lisäksi on klinikan "vanhat parrat", Ben Keeton (Martin Henderson), Zee Alvarez (Valerie Cruz) ja Otis Cole (Jason George), jotka pitävät jöötä noviisien heilutellessa käsiään, vaikka siinä ohessa toki pelastetaankin muutamia elämiä ja ehkä tehdään virhearvioita.
Jos nyt sarjasta jotain pitää sanoa, niin kyllähän tuo viihdyttää, mutta eipä kyllä tätä ainakaan todenperäisyyden kannalta tarvitse katsoa. Vaikka mitään en lääketieteestä tiedäkään, niin ihan purematta en niele, että kookospähkinän mehua (maitoa?) voidaan käyttää verisiirteen tilalla, koska siinä on jotain samoja asioita kuin veriplasmassa? No, viihdettähän tämä, draaman puolella vahvasti.
Ehkä eniten tällä hetkellä pidän Zach Gilfordin esittämästä Tommy Fullerista sekä Mamie Gummerin Mina Minardista. Gilfordin hahmo on täysin erilainen kuin FNL:ssä hänen esittämänsä Matt Saracen. Roolihahmo vaikuttaa tällä hetkellä parin jakson perusteella omahyväisehköltä ja tilannetajuttomalta mäntiltä. Mina Minard puolestaan vähän munattomalta vässykältä, joka ei oikein pärjää potilaiden kanssa sosiaalisesti, mutta vaikuttaa muuten ihan pätevältä lääkäriltä, jolla lienee lopulta uskallusta enemmänkin. Aika näyttää. Tämä siis oma mielipide, tiedä, miten roolit on tarkoitettu kirjoittaa. :)
Pitäneehän tätä alkaa seuraamaan, saas nähdä tuodaanko sarjaa Suomen televisioon esitettäväksi lainkaan. Jos nyt ei muuten sarja kiinnosta, mutta ainahan tuon voi vilkaista Hawaijin ihan kivojen maisemien tähden.
Aini, toinen jakso Chicago Codea oli pätevä kanssa. Pidetään sekin siis listoilla.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Selittelyä, Kuninkaan puhe ja vähän Wickediä
Oho, tässä onkin mennyt muutama päivä aika heittämällä. Joku loma ja unirytmin sekoitus ja joku sunnuntaipäihtyminen sotki vähän kuvioita. Kohtahan sen recapin voikin tehdä jo seuraavasta Grey-jaksosta. Koetan tsempata huomenna asian kanssa, mutta en lupaa kyllä mitään.
Sen sijaan kävin eilen katsomassa Kuninkaan puheen. Eilinen ei ystävänpäivästä huolimatta ollut mitenkään sosiaalisuuden huipentuma, joten lippua ostaessani keskustelua käytiin jotakuinkin näin:
"Mistä sä haluaisit paikan?"
"Oikeastaan aika sama, ei mielellään ihmisten viereen."
Lopputuloksena oli oma rauha, vaikkakin lähin ihminen oli noin kolmen penkin päässä, mutta kyllähän se nyt riitti.
Itse leffasta: Tykkäsin. En kauheasti itse oo koskaan välittänyt juurikaan Colin Firthistä, tai ainakaan Firth ei näyttelijänä herätä vaikkapa PAKKONÄHÄ-fiiliksiä, kun huomaa herran tähdittävän jotain elokuvaa. Kuninkaan puheen ajaksi pystyin unohtamaan sen, ja kyllä Firth oli melkoisen vakuuttava ja hyvä roolissaan.
Olinkin lukenut jo, että leffa on välillä ihan hauskakin, oli vaan vähän vaikea kuvitella, että millä tavalla huumori on siinä voitu toteuttaa, aihepiiri kun on vähän persjäykkä; puhevammainen (tuleva) kuningas.
En olekaan muita Oscar-ehdokas-leffoja oikein nähnytkään, mutta ymmärrän kyllä miksi tämä on ehdokkuuksia keräillyt. Katsotaan, miten käy.
Sunnuntaina puolestaan DTM:ssä oli TalkShow, joka on siis Drag Queen Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen hostaama sunnuntai-ilottelu. Olin vasta ensimmmäistä kertaa paikalla katsomassa, että millaisesta pläjäyksestä oikeastaan on edes kyse, sunnuntai kun ei yleisesti kuulu niihin päiviin, jolloin lähden humpalle.
Aira Samulinin vierailu missattiin Feenixin sunnuntaibingon (!! :D ) vuoksi , mutta se nyt ei kauheasti jäänyt kaivelemaan, sillä Airan jälkeen haastateltavaksi tulivat Wicked-musikaalin esiitnyjäkaartiin kuuluvat Anna-Maija Tuokko ja Maria Ylipää. Tässä on ollut tarkoitus jo melko pitkään käydä kyseinen musikaali tarkistamassa, mutta nyt ainakin sai lisäpontta tähän yritykseen, sillä sen verran hyvin Tuokko ja Ylipää pari musikaalin kappaletta esittivät.
Ihan kerrottakoon, että musikaaleista on tässä parin kolmen vuoden aikana muodostunut melko iso juttu, joten esimerkiksi kumpaankin Lontoon -reissuun on musikaali kuulunut, kuten New Yorkin matkallakin. Suomessa vähän vähänlaisesti musikaaleja tuntuu pyörivän, tai sitten vaan kuvittelen. Tosin mä en ole meidän taloudessa se, joka näistä musikaalihommista voisi väittää tietävänsä enemmän.
Sen sijaan kävin eilen katsomassa Kuninkaan puheen. Eilinen ei ystävänpäivästä huolimatta ollut mitenkään sosiaalisuuden huipentuma, joten lippua ostaessani keskustelua käytiin jotakuinkin näin:
"Mistä sä haluaisit paikan?"
"Oikeastaan aika sama, ei mielellään ihmisten viereen."
Lopputuloksena oli oma rauha, vaikkakin lähin ihminen oli noin kolmen penkin päässä, mutta kyllähän se nyt riitti.
Itse leffasta: Tykkäsin. En kauheasti itse oo koskaan välittänyt juurikaan Colin Firthistä, tai ainakaan Firth ei näyttelijänä herätä vaikkapa PAKKONÄHÄ-fiiliksiä, kun huomaa herran tähdittävän jotain elokuvaa. Kuninkaan puheen ajaksi pystyin unohtamaan sen, ja kyllä Firth oli melkoisen vakuuttava ja hyvä roolissaan.
Olinkin lukenut jo, että leffa on välillä ihan hauskakin, oli vaan vähän vaikea kuvitella, että millä tavalla huumori on siinä voitu toteuttaa, aihepiiri kun on vähän persjäykkä; puhevammainen (tuleva) kuningas.
En olekaan muita Oscar-ehdokas-leffoja oikein nähnytkään, mutta ymmärrän kyllä miksi tämä on ehdokkuuksia keräillyt. Katsotaan, miten käy.
Sunnuntaina puolestaan DTM:ssä oli TalkShow, joka on siis Drag Queen Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen hostaama sunnuntai-ilottelu. Olin vasta ensimmmäistä kertaa paikalla katsomassa, että millaisesta pläjäyksestä oikeastaan on edes kyse, sunnuntai kun ei yleisesti kuulu niihin päiviin, jolloin lähden humpalle.
Aira Samulinin vierailu missattiin Feenixin sunnuntaibingon (!! :D ) vuoksi , mutta se nyt ei kauheasti jäänyt kaivelemaan, sillä Airan jälkeen haastateltavaksi tulivat Wicked-musikaalin esiitnyjäkaartiin kuuluvat Anna-Maija Tuokko ja Maria Ylipää. Tässä on ollut tarkoitus jo melko pitkään käydä kyseinen musikaali tarkistamassa, mutta nyt ainakin sai lisäpontta tähän yritykseen, sillä sen verran hyvin Tuokko ja Ylipää pari musikaalin kappaletta esittivät.
Ihan kerrottakoon, että musikaaleista on tässä parin kolmen vuoden aikana muodostunut melko iso juttu, joten esimerkiksi kumpaankin Lontoon -reissuun on musikaali kuulunut, kuten New Yorkin matkallakin. Suomessa vähän vähänlaisesti musikaaleja tuntuu pyörivän, tai sitten vaan kuvittelen. Tosin mä en ole meidän taloudessa se, joka näistä musikaalihommista voisi väittää tietävänsä enemmän.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Clear eyes, full heart, can't lose!
Okei, sanoin että seuraavaksi postaan recapin Greyn anatomian viimeisimmästä jaksosta, mutta suunnitelmiin tuli (ansaittu) muutos. Aikaisemmin jo mainitsin Friday Night Lightsin olevan yksi suosikki-TV-sarjoista, ja oikeastaan voisin lisätä yhden adjektiivin lisää: sarja on yksi parhaimmista.
Sarja perustuu saman nimiseen kirjaan ja elokuvaan, minkä Peter Berg, Brian Gazer ja David Nevins ovat venyttäneet viiden kauden mittaiseksi draamaksi, joka alkoi 2006. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta tällä hetkellä en tiedä, haluaisinko edes, sillä sarjan saavuttama status itselle on sen verran suuri.
Jos sarja (tai elokuva / kirja) ei ole tuttu, lyhkäisyydessään kuvio on tämä: Teksasin Dillonissa amerikkalainen jalkapallo on lähes elämääkin suurempi asia, ja kaupungin jalkapallojoukkue Dillon Panthers futiskulttuurin sydän. Kyle Chandlerin esittämä coach Eric Taylor Tammy-vaimonsa ja Julie-tyttärensä kanssa muodostavat sarjan ytimen, minkä ympärillä pyörii joukkueellinen lukioikäisiä pelaajia.
Chandler lienee monelle tutumpi 90-luvulla Suomessakin pyörineestä Aikavarkaasta, mutta kriitikoiden ja katsojien ylistämänä coach Taylorina Chandler taisi tehdä elämänsä roolin viiden kauden ajan.
Kolmen kauden jälkeen kuviot hieman muuttuvat ja Panthersien sijaan sarjassa seurataan East Dillon Lionsin kehittymistä ns keräilyeräjoukkueesta aina viitoskauden State Finaliin asti.
Sarjan alkuperäinen elinaika oli vain kahden kauden mittainen, mutta kuten todettu, sarja sai lopulta kolme kautta lisää, ansaitusti. Vaikka kriitikot ovatkin sarjaa ylistäneet, ei Friday Night Lights varsinaisesti päässyt suuren yleisön suosioon (vai tietoisuuteen, dunno), mikä on sikäli erittäin sääli, sillä tällä hetkellä sarja on mun mielestä äärimmäisen aliarvostettu. FNL:n kuvaus on tehty jotakuinkin kokonaan käsikameralla, mikä tuo musta varsin kivan sävyn jaksoihin.
Suurin osa näyttelijöistä oli itselle varsin tuntemattomia sarjan alussa, mutta heistä on tullut nähtyä kuitenkin hyvin monia muissa sarjoissa. Jo aikaisemmin mainittu Matt Lauria Chicago Codessa, Matt Saracenia esittänyt Zach Gilford Greyn anatomiassa yhden jakson verran sekä uudessa ABC:n Off the Mapissa sekä esimerkiksi Minka Kelly tulee näkymään Charlie's Angelsin remake-TV-sarjassa.
http://www.nbc.com/friday-night-lights/photos
Sarja sai arvoisensa ja melko herkkiksen päätöksen Yhdysvalloissa 9.2., ja tuon jakson katsoinkin äsken. Sarjalla on kumma tapa saada allekirjoittanut vollottamaan, jos ei nyt joka jaksossa niin ainakin suurimmassa osassa, eikä viimeinen jakso tehnyt poikkeusta.
Enpä arvannut 2007, kun SubTV alkoi näyttää FNL:ää, että millaisen siteen sarjaan onnistunkaan muodostamaan. Olo on jokseenkin poikkeuksellisen tyhjä, vaikka monia sarjoja onkin tullut katsottua alusta loppuun; harvalla vain on ollut ihan tällainen vaikutus.
(http://www.nbc.com/friday-night-lights/photos/)
Sarja perustuu saman nimiseen kirjaan ja elokuvaan, minkä Peter Berg, Brian Gazer ja David Nevins ovat venyttäneet viiden kauden mittaiseksi draamaksi, joka alkoi 2006. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta tällä hetkellä en tiedä, haluaisinko edes, sillä sarjan saavuttama status itselle on sen verran suuri.
Jos sarja (tai elokuva / kirja) ei ole tuttu, lyhkäisyydessään kuvio on tämä: Teksasin Dillonissa amerikkalainen jalkapallo on lähes elämääkin suurempi asia, ja kaupungin jalkapallojoukkue Dillon Panthers futiskulttuurin sydän. Kyle Chandlerin esittämä coach Eric Taylor Tammy-vaimonsa ja Julie-tyttärensä kanssa muodostavat sarjan ytimen, minkä ympärillä pyörii joukkueellinen lukioikäisiä pelaajia.
Chandler lienee monelle tutumpi 90-luvulla Suomessakin pyörineestä Aikavarkaasta, mutta kriitikoiden ja katsojien ylistämänä coach Taylorina Chandler taisi tehdä elämänsä roolin viiden kauden ajan.
Kolmen kauden jälkeen kuviot hieman muuttuvat ja Panthersien sijaan sarjassa seurataan East Dillon Lionsin kehittymistä ns keräilyeräjoukkueesta aina viitoskauden State Finaliin asti.
Sarjan alkuperäinen elinaika oli vain kahden kauden mittainen, mutta kuten todettu, sarja sai lopulta kolme kautta lisää, ansaitusti. Vaikka kriitikot ovatkin sarjaa ylistäneet, ei Friday Night Lights varsinaisesti päässyt suuren yleisön suosioon (vai tietoisuuteen, dunno), mikä on sikäli erittäin sääli, sillä tällä hetkellä sarja on mun mielestä äärimmäisen aliarvostettu. FNL:n kuvaus on tehty jotakuinkin kokonaan käsikameralla, mikä tuo musta varsin kivan sävyn jaksoihin.
Suurin osa näyttelijöistä oli itselle varsin tuntemattomia sarjan alussa, mutta heistä on tullut nähtyä kuitenkin hyvin monia muissa sarjoissa. Jo aikaisemmin mainittu Matt Lauria Chicago Codessa, Matt Saracenia esittänyt Zach Gilford Greyn anatomiassa yhden jakson verran sekä uudessa ABC:n Off the Mapissa sekä esimerkiksi Minka Kelly tulee näkymään Charlie's Angelsin remake-TV-sarjassa.
Sarja sai arvoisensa ja melko herkkiksen päätöksen Yhdysvalloissa 9.2., ja tuon jakson katsoinkin äsken. Sarjalla on kumma tapa saada allekirjoittanut vollottamaan, jos ei nyt joka jaksossa niin ainakin suurimmassa osassa, eikä viimeinen jakso tehnyt poikkeusta.
Enpä arvannut 2007, kun SubTV alkoi näyttää FNL:ää, että millaisen siteen sarjaan onnistunkaan muodostamaan. Olo on jokseenkin poikkeuksellisen tyhjä, vaikka monia sarjoja onkin tullut katsottua alusta loppuun; harvalla vain on ollut ihan tällainen vaikutus.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Riikäppi-ilmoitus
Eilen jenkeissä näytettiin Greyn Anatomian 7. tuotantokauden 14. jakso. Sarja toki kokonaisuudessaankin on hyvä, tai ainakin ihan kiva, mutta about ainoan jenkki-tv:n naisparin Calliope Torresin (Sara Ramirez) ja Arizona Robbinsin (Jessica Capshaw) parisuhde on vähintäänkin 60 prosenttisesti syy, miksi kyseistä sarjaa ylipäänsä katson.
Kesken työpäivän recapia en viitsi alkaa tekemään, varsinkin kun jakso on kokonaisuudessaan näkemättä, mutta ihan näin infona - jos joku tätä lukee - että sellainen on tulossa. Tai ainakin kokeilen, miltä sellaisen tekeminen tuntuu ja tuleeko siitä nyt yhtään mitään.
Jos joku ei halua spoilereita 7. tuotantokauden tapahtumista (minkä esittämisen Nelonen on hoitanut jotenkin ihan käsittämättömällä kauden katkomisella, ilmeisesti osittain rapakontakaisten esitystaukojen säestämänä), ei kannattane lukea seuraavaa postausta joka tänne tupsahtaa.
Jos kirjoittelu näiden osalta sujuu, voipi olla että luvassa on enemmänkin vastaavanlaista sälpettä, ehkä muistakin sarjoista.
Pakko sanoa, et toi on hyvä (ja kuuma) pari.
(http://www.tv.com/)
Kesken työpäivän recapia en viitsi alkaa tekemään, varsinkin kun jakso on kokonaisuudessaan näkemättä, mutta ihan näin infona - jos joku tätä lukee - että sellainen on tulossa. Tai ainakin kokeilen, miltä sellaisen tekeminen tuntuu ja tuleeko siitä nyt yhtään mitään.
Jos joku ei halua spoilereita 7. tuotantokauden tapahtumista (minkä esittämisen Nelonen on hoitanut jotenkin ihan käsittämättömällä kauden katkomisella, ilmeisesti osittain rapakontakaisten esitystaukojen säestämänä), ei kannattane lukea seuraavaa postausta joka tänne tupsahtaa.
Jos kirjoittelu näiden osalta sujuu, voipi olla että luvassa on enemmänkin vastaavanlaista sälpettä, ehkä muistakin sarjoista.
Pakko sanoa, et toi on hyvä (ja kuuma) pari.
torstai 10. helmikuuta 2011
Me mennään naimisiin
...no eikä mennä. Mut voisin. Nimittäin tän kans
© UPI
Jestas. Kyseessä siis Sara Ramirez, Greyn Anatomian Callie Torres, joka on ehkä tänhetkisen (TV-)maailman kuumin daami, ainakin mun mielestä.
Ramirez on parhaillaan Latina -julkaisun kansikuvassa, ja nauroinkin kun joku oli eräällä foorumilla kommentoinut ko kuvauksen tuotoksia "Can't find my jaw...", mikä on kyllä hiton lähellä totuutta. Vai, oonko väärässä?
(www.latina.com)
© UPI
Jestas. Kyseessä siis Sara Ramirez, Greyn Anatomian Callie Torres, joka on ehkä tänhetkisen (TV-)maailman kuumin daami, ainakin mun mielestä.
Ramirez on parhaillaan Latina -julkaisun kansikuvassa, ja nauroinkin kun joku oli eräällä foorumilla kommentoinut ko kuvauksen tuotoksia "Can't find my jaw...", mikä on kyllä hiton lähellä totuutta. Vai, oonko väärässä?
(www.latina.com)
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Chicago Code
Maanantaina 7.2.2011 rapakon takana esitettiin ensimmäinen jakso / pilotti Chicago Code -nimisestä sarjasta. Setti sijoittuu yllättäen Chicagoon, minkä poliisilaitoksen uusi superintendend (jonkin sortin iso päällikkö laitoksella) Jennifer Bealsin (L-koodi, Flashdance) esittämä Teresa Colvin on.
Urakehityksen aikana matkan varrelle on jäänyt Colvinin entinen pari, Jason Clarken esittämä Jarek Wysocki, jolla tuntuu olleen vaikeuksia löytää uutta paria itselleen uusien ehdokkaiden vaihtuessa jotakuinkin päivittäin.
Jakson alussa Colvin yrittää saada lisäresursseja, jotta Chicagon valtaamaa korruptiota ja sen sivutuotteita olisi mahdollista siivota. Apua hän kysyy Alderman Roninn Gibbonsilta, jonka kieltäydyttyä Colvin kasaa oman epävirallisen porukkansa setvimään pinnan alla piileviä ongelmia.
Caleb Evers (Matt Lauria, Friday Night Lights) osoittaa Wysockille olevansa ihan kelpo työparina, vaikka Wysock ehtii pitääkin hänelle ilmeisen perinteisen "ilmoitan että et jatka parina, yhteisestä päätöksestä" -puheen.
Jakso imaisi ihan hyvällä tavalla mukaansa, ja jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa, sopivan koukun sarjan tekijät kuitenkin pilottiin saivat tehtyä.
(http://www.directpreviews.com/2011/01/3-posters-for-the-chicago-code/)
Vaikka Jennifer Beals onkin tullut tutuksi itselle nimenomaan - yllättäen - L-koodin kautta, näyttelijöistä kiinnostusta sarja herätti ennen kaikkea Matt Laurian takia, joka on tehnyt hyvää työtä kahdella viimeisellä Friday Night Lightsin kaudella. Sarja on yksi ehdottomista suosikeista, mistä voikin sitten paasata myöhemmin lisempää.
Vietin muutama viikonloppu sitten yksityistä Vinokino-maratonia muutaman elokuvan voimin. Suurimman osan olin jo nähnyt, kun niitä edellämainituilla festareilla on esitetty. Osassa aika oli kyllä ehdottomasti kullannut muistot, ja aikoinaan katsottu Adam & Steve ei ollutkaan ihan niin hyvä, kuin miten sitä siipalle promosin.
Koska kuitenkin uusintojen katsominen on välillä vähän puuduttavaa, oli tarvetta jollekin itselle vieraammalle leffalle, sain toverilta vinkin katsoa Imagine Me & You -nimisen pätkän (2005, Ol Parker). Elokuva näyttäisi olevan suomennettu tökerösti Amor yllättää. Auts.
(www.imaginemeandyouthemovie.com)
Ilmeisesti lesboelokuvilla on hieman harmillinen tapa päättyä ennemmin onnettomasti kuin onnellisesti, mihin Imagine Me & You sai mukavaa vaihtelua. Tarina itsessään on melkoisen perinteinen; tyttö tapaa tytön, ollaan ystäviä, ihmetellään omaa (uutta) seksuaalisuutta tai sen mahdollisuutta, ja sitten ollaankin jo hieman pulassa ja taistellaan aikaa vastaan. Lopussa kiitos seisoo, tässä tapauksessa keskellä liikenneruuhkaa.
Silti toteutus oli jokseenkin ihastuttava, ja suurimman osan leffasta huomasinkin katsovani sitä hymy huulilla. Elokuvassa rakennettu fiilis lähinnä pääosaesittäjien (Piper Perabo Rachelina sekä Lena Headey Lucena) välillä olevaan jännitteeseen ja voimakkaaseen ihastumisen tunteeseen, eikä varsinaisen fyysisen kontaktin puuttuminen haittaa, paremminkin päinvastoin.
Huomasin ajattelevani elokuvan päättymisen jälkeen pätkää toistuvasti sekä vilkuilevani trailereita juutuubissa jne. Lopulta tajusin katsoneeni elokuvan pätkissä - ehkä vähän kelaillenkin - yhteensä kolmeen kertaan. Kummallista.
Huomasin muuten äsken Piper Peraboa ja Lena Headeyta IMDB:stä etsiessä, että Perabo on näytellyt Coyote Uglyssa pääosan Violetina. Ilmankos näytti tutulta. Lena Headey puolestaan näyttelee Sarah Connorin aikakirjoissa Sarah Connoria, mutta ko sarjaan ei ole tullut tutustuttua. Scifi ei uppoo...
tiistai 8. helmikuuta 2011
Begin the Begin
Viime aikoina toistuvasti on tullut havahduttua siihen, että mietin julkisen blogin kirjoittamista. Ihan jo silläkin mielellä, että kaipaan jonkinlaista verbaalista jaloittelua, muutakin kun töiden viiden rivin copy-paste -kirjoitelmien tekemistä.
Koska elo on aika rauhaisaa ja ehkä jopa hieman tylsääkin välillä, vaikkakin puitteet sinällään onkin ihan hyvässä kunnossa, ei pelkästään omaa eloa käsittelevän blogin kirjoittaminen ole mielekästä. Päiviä ja viikkoja pyörittää melko paljon kuitenkin erinäisten TV-sarjojen sekä elokuvien (hlbt-teemaistenkin) seuraaminen. Painopiste kuitenkin selkeästi TV-sarjojen puolella. Kenties tältä saralta intterswebin ja muiden tietolähteiden avulla olisikin jotain kirjoitettavaa.
Mitään kovin vakavamielistä tästä en ajatellut tulevan, aiheesta riippuen ehkä korkeintaan hieman angstinen. Tai vähän enemmänkin. :)
Here we go!
Koska elo on aika rauhaisaa ja ehkä jopa hieman tylsääkin välillä, vaikkakin puitteet sinällään onkin ihan hyvässä kunnossa, ei pelkästään omaa eloa käsittelevän blogin kirjoittaminen ole mielekästä. Päiviä ja viikkoja pyörittää melko paljon kuitenkin erinäisten TV-sarjojen sekä elokuvien (hlbt-teemaistenkin) seuraaminen. Painopiste kuitenkin selkeästi TV-sarjojen puolella. Kenties tältä saralta intterswebin ja muiden tietolähteiden avulla olisikin jotain kirjoitettavaa.
Mitään kovin vakavamielistä tästä en ajatellut tulevan, aiheesta riippuen ehkä korkeintaan hieman angstinen. Tai vähän enemmänkin. :)
Here we go!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)