Hei vaan hei, pitkästä aikaa!
Aattelin ihan vaan nyt näin kertoa, että sain tänään kaverilta työpäivän loppupuolella tekstarin, jossa pyydettiin katsomaan tänään Maximiin Adelen Live at Royal Albert Hall -dvd -julkaisun ennakkonäytöstä. Vastaus kutsuun oli himpun verran ristiriitaisen puolella, tavallaan, kun sain kirjoitettua EIAPUA JOOO. Ota tostakin nyt selvää. Joskin kaveri osaa tulkita mun aatokset Gleetä, Greyn anatomiaa ja Adelea koskien aika nappiin, joten illan ohjelma oli helposti selvillä.
Syyskuun 22. Lontoossa kuvattu keikka ei kyllä jättänyt valkokankaaltakaan katsottuna ainakaan itseäni kylmäksi, ja päällimmäisenä fiiliksenä olikin Adelen jäätävän hyvä ääni (eikä visuaalinen antikaan ollut mitenkään puutteellista, sillä Adele on aik kuuma). Tiedä sitten, että puhuukohan neiti näin paljon yleensä keikoilla biisien välissä, vai olikohan tämä vaan dvd:tä varten, sillä vähintään joka toisen kappaleen välissä oli melko pitkä välispiikki.
Adelen ihanaa brittiaksenttia olisi toki kuunnellut puheena vaikka enemmänkin, mutta musiikillinen antihan tässä taisi olla se kaikista tärkein. Biisejä molemmilta levyiltä tasapuolisesti, biisit tuntuivat aika uskollisilta levyversioille, mikä on kyllä musta ihan kiva asia. Toki välillä ehkä jokin modailu on ihan siisti juttu, mutta kyllä näitä mieluiten kuulee sellaisena, kuin mihin on tottunut levyltä kuunnellessa. Tulipahan pari biisiä levyjen 19 ja 21 ulkopuoleltakin. :)
Spiikkien aikana tuli kyllä harvinaisen selväksi, että 21 on erolevy, mutta jäi kyllä mietityttämään että olisikohan kiva olla se poika / mies, jonka takia kyseinen lätty on tehty. Toisaalta myös Adele on oikeasti tosi nuori (1988 syntynyt), joten eron aikaan neiti on hädintuskin ylittänyt teini-iän. Välillä nuoruus näkyi ja kuului spiikeissä, mutta hei, jos 23-vuotiaana saa vetää täydelle salille Royal Albert Hallissa kahden levyn jälkeen, niin anti mennä.
Ei Adele kuitenkaan vaikuttanut taltioinnin perusteella mitenkään kovinkaan diivamaiselta, vaan ehkä jopa aika tavalliselta tytöltä, jolla vaan on keuhkoissa tehoa ja äänessa taitoa.
Huh, nyt ehkä syö pikkasen enemmän vielä, että keväisen Manchesterin reissun alkuperäinen tarkoitus, eli Adelen keikka, ei toteutunutkaan.
maanantai 14. marraskuuta 2011
torstai 20. lokakuuta 2011
Joskus uusinnat ei ole huono asia.
Ihmiset, oikeasti, katsokaa Friday Night Lightsia, kaikki viisi kautta, se ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
FNL pyörähti siis viimein jokin aika sitten toiselle katsontakierrokselle alkaen ensimmäisestä kaudesta, minkä ensimmäisestä kerrasta onkin jo ainakin nelisen vuotta aikaa.
Kausi on nyt kääritty pakettiin, huomenna lienee hyvä aika siirtyä seuraavaan boksiin.
FNL pyörähti siis viimein jokin aika sitten toiselle katsontakierrokselle alkaen ensimmäisestä kaudesta, minkä ensimmäisestä kerrasta onkin jo ainakin nelisen vuotta aikaa.
Kausi on nyt kääritty pakettiin, huomenna lienee hyvä aika siirtyä seuraavaan boksiin.
lauantai 1. lokakuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Vinokino starttaa pian
20-vuotisjuhliaan pitävä Vinokino starttaa Turussa alkavalla viikolla. Ohjelmisto on nähtävillä myös Helsingissä sekä hieman pienempänä Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä.
Naisteemaisten elokuvien osuus on omasta mielestäni hivenen pieni, dokkarit kun eivät juurikaan itseäni nappaa, mutta muuten ohjelmisto vaikuttaa ihan hyvältä, suurin osa olisi tarkoitus mennä katsomaan.
Noin yleisesti ottaen mies- ja naiskoosteet ovat vuosittain olleet hyviä, joten jos yksittäiset leffat eivät kuvauksien perusteella kiinnosta, kokeile useampaa lyhäriä.
Naisteemaisten elokuvien osuus on omasta mielestäni hivenen pieni, dokkarit kun eivät juurikaan itseäni nappaa, mutta muuten ohjelmisto vaikuttaa ihan hyvältä, suurin osa olisi tarkoitus mennä katsomaan.
Noin yleisesti ottaen mies- ja naiskoosteet ovat vuosittain olleet hyviä, joten jos yksittäiset leffat eivät kuvauksien perusteella kiinnosta, kokeile useampaa lyhäriä.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Kyle Chandler: Outstanding Lead Actor in a Drama Series
Pakko fiilistellä tätä. Ja myöskin toki Jason Katims, Friday Night Lights: Outstanding Writing for a Drama Series.
Connie Brittonin voitto olisi ollut ihan jäätävä lisä tähän, mutta edes nämä. Vihdoin tunnustusta. :')
Connie Brittonin voitto olisi ollut ihan jäätävä lisä tähän, mutta edes nämä. Vihdoin tunnustusta. :')
lauantai 10. syyskuuta 2011
Pros vs Cons justiinsa NYT
Hyviä asioita nyt
- Parin viikon päästä kesätauolta palaavat sarjat; Glee, Greyn anatomia ja tollasta
- Rookie Blue
- Rizzoli & Isles (lesbian subtext rules!)
- Tumblr
- Uusi musiikki; Hurts, Scars on 45,
- Vähän vanhempikin / tutumpi musiikki; Mumford & Sons, Sara Bareilles
- Uudet DVD-boksit ja leffat (Skins, Parenthood, Perikato, Schindlerin lista)
- Maanantaille suunniteltu The Tree of Life
- Scrabble englanniksi iPadilla.
- iPad
Ei niin hyviä asioita nyt
- Asuntoahdistus
- Autoahdistus (maanantaina betonitolppaan rouhittu kuskinpuoleinen kylki)
- Krooninen rahapula
- Lomaton elämä
- Häät joihin ei oikein jaksaisi lähteä koska ne on Tampereella. Syitä toki monia lisääkin.
- Se, että niin moni TV-sarja ei jatkukaan (FNL, Chicago Code)
- Rizzoli & Isles jää tauolle, tosin palaa myöhemmin syksystä kuvioihin kai
Näillä syksyyn.
- Parin viikon päästä kesätauolta palaavat sarjat; Glee, Greyn anatomia ja tollasta
- Rookie Blue
- Rizzoli & Isles (lesbian subtext rules!)
- Tumblr
- Uusi musiikki; Hurts, Scars on 45,
- Vähän vanhempikin / tutumpi musiikki; Mumford & Sons, Sara Bareilles
- Uudet DVD-boksit ja leffat (Skins, Parenthood, Perikato, Schindlerin lista)
- Maanantaille suunniteltu The Tree of Life
- Scrabble englanniksi iPadilla.
- iPad
Ei niin hyviä asioita nyt
- Asuntoahdistus
- Autoahdistus (maanantaina betonitolppaan rouhittu kuskinpuoleinen kylki)
- Krooninen rahapula
- Lomaton elämä
- Häät joihin ei oikein jaksaisi lähteä koska ne on Tampereella. Syitä toki monia lisääkin.
- Se, että niin moni TV-sarja ei jatkukaan (FNL, Chicago Code)
- Rizzoli & Isles jää tauolle, tosin palaa myöhemmin syksystä kuvioihin kai
Näillä syksyyn.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Todistettavasti syyllinen
Joskos nyt olisi aika palata hetkeksi taas ruotuun. Pahoittelut hieman harhateille ajautumisesta, mutta no, kesä nyt on vähän tällaista aikaa.
Rikos-/poliisisarjojen ystävän mieltä kuitenkin eilen, kesäiseltä Tallinnan-retkeltä (not, sumuista ja helvetin pilvistä koko päivän) palatessa, lämmitti huomatessa, että maikkari on alkanut näyttää Todistettavasti syyllistä (Cold Case) 1. tuotantokaudesta lähtien. En vielä ehtinyt perehtyä siihen, että olisiko tarkoitus hemmotella sarjan ystäviä näyttämällä kaikki 7 tuotantokautta, mikä tarkoittaisi sitä että allekirjoittanut saisi koko sarjan talteen.
Kyseistä vanhojen, selvittämättömien rikosten ratkomiseen keskittyvää sarjaa ei pikaisen googlettamisen perusteella taida olla julkaistu ollenkaan DVD:llä, mikä selittäisi kyllä sen, että miksi vuosi, pari sitten, kun yritin bokseja etsiä, ei mitään kovin järkevää tulosta syntynyt. Siksipä siis olisinki erityisen iloinen, jos koko tuotanto näytettäisiin telkkarista uusintana.
(kuva lainattu tehokkaasti wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/File:Cold_Case_cover.jpg)
Sarja pyörii Kathryn Morrisin näyttelemän etsivä Lily Rushin ympärillä, tai ainakin hänet on luokiteltu sarjan päähenkilöksi, mutta kyllä sarjan loppupuolella ainakin on jo muutkin henkilöt saaneet reilusti tilaa. Missä vaiheessa tämä oikeasti on tapahtunut, sitä tietenkään nyt ei sitten voi tässä vaiheessa kuin arvailla. Sarjassa käytetään paljon flashbackeja, ja musiikkina soi usein sen vuoden biisit, jotka ovat olleet aikansa hittejä sinä vuonna mille rikos on sijoittunut
Itse en muista nähneeni kuin ehkä 6. ja 7. kaudet telkkarista aikaisemmin, joten jos oikeasti koko sarja näytetään, olisi tässä ilottelua moneksi viikoksi eteenpäin.
Jos vain tiistai-iltaisin löytyy hetki aikaa ja tykkää kyseisestä genrestä, kannattaa leiriytyä siis sohvalle telkkarin ääreen. Sarja on muuten CSI:t tuottavan Jerry Bruckheimerin käsialaa, joten sinällään jonkinlainen luottotakuu tässäkin on. Vaikka siis no, genre ei ihan ehkä stemmaa CSI:den kesken kuitenkaan.
Rikos-/poliisisarjojen ystävän mieltä kuitenkin eilen, kesäiseltä Tallinnan-retkeltä (not, sumuista ja helvetin pilvistä koko päivän) palatessa, lämmitti huomatessa, että maikkari on alkanut näyttää Todistettavasti syyllistä (Cold Case) 1. tuotantokaudesta lähtien. En vielä ehtinyt perehtyä siihen, että olisiko tarkoitus hemmotella sarjan ystäviä näyttämällä kaikki 7 tuotantokautta, mikä tarkoittaisi sitä että allekirjoittanut saisi koko sarjan talteen.
Kyseistä vanhojen, selvittämättömien rikosten ratkomiseen keskittyvää sarjaa ei pikaisen googlettamisen perusteella taida olla julkaistu ollenkaan DVD:llä, mikä selittäisi kyllä sen, että miksi vuosi, pari sitten, kun yritin bokseja etsiä, ei mitään kovin järkevää tulosta syntynyt. Siksipä siis olisinki erityisen iloinen, jos koko tuotanto näytettäisiin telkkarista uusintana.
Sarja pyörii Kathryn Morrisin näyttelemän etsivä Lily Rushin ympärillä, tai ainakin hänet on luokiteltu sarjan päähenkilöksi, mutta kyllä sarjan loppupuolella ainakin on jo muutkin henkilöt saaneet reilusti tilaa. Missä vaiheessa tämä oikeasti on tapahtunut, sitä tietenkään nyt ei sitten voi tässä vaiheessa kuin arvailla. Sarjassa käytetään paljon flashbackeja, ja musiikkina soi usein sen vuoden biisit, jotka ovat olleet aikansa hittejä sinä vuonna mille rikos on sijoittunut
Itse en muista nähneeni kuin ehkä 6. ja 7. kaudet telkkarista aikaisemmin, joten jos oikeasti koko sarja näytetään, olisi tässä ilottelua moneksi viikoksi eteenpäin.
Jos vain tiistai-iltaisin löytyy hetki aikaa ja tykkää kyseisestä genrestä, kannattaa leiriytyä siis sohvalle telkkarin ääreen. Sarja on muuten CSI:t tuottavan Jerry Bruckheimerin käsialaa, joten sinällään jonkinlainen luottotakuu tässäkin on. Vaikka siis no, genre ei ihan ehkä stemmaa CSI:den kesken kuitenkaan.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
(Helsinki) Pride
25.6. oli mukava herätyksen jälkeen havaita, että New York oli hyväksynyt kuudentena yhdysvaltalaisena osavaltion samaa sukupuolta olevien avioliitot. Äänestystulos ei nyt ollut kovin ylivoimainen (33-29), mutta eräs (en tiedä kuka) republikaaniedustaja oli joidenkin lähteiden mukaan sanonut:
"Olen tullut älyllisesti ja tunteen tasolla siihen tulokseen, että tasa-
arvoinen rakkaus ja avioliitto kuuluvat kaikille ihmisille"
(http://newyork.neighborhoodr.com/post/6888738380/new-york-passes-same-sex-marriage-bill-33-29)
Empire State Building valaistiin sateenkaaren värein.
Tämän uutisen myötä on kiva aloitella tänään alkavaa Helsinki Pride -viikkoa. Oma osallistuminen kohdistuu lähinnä loppuviikon ohjelmistolle; Pridekino, Naistenbileet, kulkue sekä Pääbileet.
Oli myös kiva huomata eilen kauppaan mennessä, että Helsinki osallistuu, joskin mainonnan voimin, omalla tavallaan HLBT-liikkeen edistämiseen mainostamalla Helsinkiä homoystävällisenä turistikohteena. Sitähän Helsinki pääasiassa on, kohtalaisen rauhassa täällä onneksi saa kulkea.
Tarkan ohjelmiston Pride-viikon tapahtumista voit käydä katsomassa Helsinki Priden kotisivuilta.
Osallistuit tapahtumiin tai et, toivotan rauhallista, aurinkoista ja iloista viikkoa :)
"Olen tullut älyllisesti ja tunteen tasolla siihen tulokseen, että tasa-
arvoinen rakkaus ja avioliitto kuuluvat kaikille ihmisille"
Empire State Building valaistiin sateenkaaren värein.
Tämän uutisen myötä on kiva aloitella tänään alkavaa Helsinki Pride -viikkoa. Oma osallistuminen kohdistuu lähinnä loppuviikon ohjelmistolle; Pridekino, Naistenbileet, kulkue sekä Pääbileet.
Oli myös kiva huomata eilen kauppaan mennessä, että Helsinki osallistuu, joskin mainonnan voimin, omalla tavallaan HLBT-liikkeen edistämiseen mainostamalla Helsinkiä homoystävällisenä turistikohteena. Sitähän Helsinki pääasiassa on, kohtalaisen rauhassa täällä onneksi saa kulkea.
Tarkan ohjelmiston Pride-viikon tapahtumista voit käydä katsomassa Helsinki Priden kotisivuilta.
Osallistuit tapahtumiin tai et, toivotan rauhallista, aurinkoista ja iloista viikkoa :)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
FNL Television Critics Association (TCA) Awards -ehdokkaana
Friday Night Lights on nimetty kahden kategorian TCA Awardsin ehdokkaaksi. Sarja on ehdolla kategorioissa:
Outstanding Achievement in Drama sekä Program of the Year
Ei lainkaan huono. (Happy dance) Mitäs lopetitte hyvän sarjan, tollerot.
No, näistä listoista sai muutamia ideoita sarjoista, joihin pitäisi perehtyä, alkaen esim. HBO:n Boardwalk Empiresta, joka tosin on ollut tällä listalla melko pitkään. Lisäksi Sherlock: Masterpiece on ollut korvamerkittynä jollain (oikeasti olemattomalla) listalla. Syssymmällä sit.
Glee oli viime vuonna vienyt parin kategorian voiton TCA -pysteissä, mutta tänä vuonna ei sitten tarvinnut olla ehdolla lainkaan. Koko listan ehdokkaista voi vilkaista esim täältä
Gleestä puheen ollen, voisipa joku vaikka huvin vuoksi lukaista (hyvän) perustelun sille, miksi Dianna Agron pukeutui Toronton Glee -kiertueen keikalla Likes girls -paitaan. Lue vaikkapa ajatuksen kera.
(http://felldowntherabbithole.tumblr.com)
Outstanding Achievement in Drama sekä Program of the Year
Ei lainkaan huono. (Happy dance) Mitäs lopetitte hyvän sarjan, tollerot.
No, näistä listoista sai muutamia ideoita sarjoista, joihin pitäisi perehtyä, alkaen esim. HBO:n Boardwalk Empiresta, joka tosin on ollut tällä listalla melko pitkään. Lisäksi Sherlock: Masterpiece on ollut korvamerkittynä jollain (oikeasti olemattomalla) listalla. Syssymmällä sit.
Glee oli viime vuonna vienyt parin kategorian voiton TCA -pysteissä, mutta tänä vuonna ei sitten tarvinnut olla ehdolla lainkaan. Koko listan ehdokkaista voi vilkaista esim täältä
Gleestä puheen ollen, voisipa joku vaikka huvin vuoksi lukaista (hyvän) perustelun sille, miksi Dianna Agron pukeutui Toronton Glee -kiertueen keikalla Likes girls -paitaan. Lue vaikkapa ajatuksen kera.
lauantai 4. kesäkuuta 2011
The boys are back in town
...no, ehkä girls ennemmin.
Lontoo tarkistettu, kaikki tuntui vielä olevan paikoillaan vaikkakin välteltiin suurimmat turistirysät, ihan tarkoituksella. Joku jokikin siellä kuulemma virtaa, en nähnyt. Taaskaan. Ja joku iso tornikelloasia, en nähnyt sitäkään.
Union Chapel oli käsittämättömän hieno keikkapaikkana, hyvä tunnelma, ja ympäristö kyllä teki viimeisen silauksen. Taannuin 10-11 vuotta 90 minuuttia kestäneen keikan aikana; olin hetken se 15-vuotias teini, joka näki suurimman (silloisen) fanituksen kohteensa livenä.
Kruununa oli muutama The Corrsin biisi ja ennen kaikkea keikan lopettanut Breathless, joka on alunperinkin ollut viimeinen niitti, miksi aikoinaan The Corrsista aloin tykätä. Lievän sykähdyksen rintalastassa aiheutti myös Caroline Corrin osallistuminen keikkaan. Hitto vie, 50% nuoruuden lempparibändistä on nyt nähty. :)
Keikasta kirjoitettiin aika positiivinen arvostelu, joka kannattaa käydä lukemassa jos yhtään kiinnostaa.
Koetan laittaa pari videopätkää (äänellisesti kai ihan laadultaan ok, visuaalisesti ei ehkä niinkään) ja jotain kuvia, kunhan saan kameran sisällön ruodittua.
Muuten Lontoo näytti melko samalta kuin ennenkin, eli kivalta. Seura oli hyvä ja hotelli ok niin sijainniltaan kuin kunnoltaankin. Säät suosi, eikä perinteistä englantilaista vesisadetta ollut näkyvissä yhtenäkään päivänä. Kiitämme tästä.
Huh, ehkä vielä parit siiderit reissun päättymisen kunniaksi ja huomenna levynä puistossa tai sohvalla. :)
Lontoo tarkistettu, kaikki tuntui vielä olevan paikoillaan vaikkakin välteltiin suurimmat turistirysät, ihan tarkoituksella. Joku jokikin siellä kuulemma virtaa, en nähnyt. Taaskaan. Ja joku iso tornikelloasia, en nähnyt sitäkään.
Union Chapel oli käsittämättömän hieno keikkapaikkana, hyvä tunnelma, ja ympäristö kyllä teki viimeisen silauksen. Taannuin 10-11 vuotta 90 minuuttia kestäneen keikan aikana; olin hetken se 15-vuotias teini, joka näki suurimman (silloisen) fanituksen kohteensa livenä.
Kruununa oli muutama The Corrsin biisi ja ennen kaikkea keikan lopettanut Breathless, joka on alunperinkin ollut viimeinen niitti, miksi aikoinaan The Corrsista aloin tykätä. Lievän sykähdyksen rintalastassa aiheutti myös Caroline Corrin osallistuminen keikkaan. Hitto vie, 50% nuoruuden lempparibändistä on nyt nähty. :)
Keikasta kirjoitettiin aika positiivinen arvostelu, joka kannattaa käydä lukemassa jos yhtään kiinnostaa.
Koetan laittaa pari videopätkää (äänellisesti kai ihan laadultaan ok, visuaalisesti ei ehkä niinkään) ja jotain kuvia, kunhan saan kameran sisällön ruodittua.
Muuten Lontoo näytti melko samalta kuin ennenkin, eli kivalta. Seura oli hyvä ja hotelli ok niin sijainniltaan kuin kunnoltaankin. Säät suosi, eikä perinteistä englantilaista vesisadetta ollut näkyvissä yhtenäkään päivänä. Kiitämme tästä.
Huh, ehkä vielä parit siiderit reissun päättymisen kunniaksi ja huomenna levynä puistossa tai sohvalla. :)
tiistai 31. toukokuuta 2011
Toiveita?
Tutkailin eilen blogilistaa, ja huomasin että mun päättömät jorinat on saavuttaneet yhden seuraajan blogilistalla. Ja sen ole minä, joka user errorin muodossa olisi kliksutellut "Seuraa tätä blogia" -namiskaa.
Poksautan tämän kunniaksi skumpan huomenna vaikkapa lentokoneessa. Kiitän valtaisasta suosiosta. \o/
Mietin että kun ilmeisesti tännekin joskus ainakin jotkut päätyvät lukemaan näitä juttuja ehkä useammankin kerran, jos nyt joihinkin tilastoihin on luottamista, niin olisikohan jotain toivehia, että mistä pitäisi kirjoittaa?
Nythän lähinnä on tullut asiaa niistä muutamista sarjoista, mitä tiiviimmin tulee seurattua, mutta toki skaalaa on mahdollista (ainakin koettaa) laajentaa. Muutenkin kaikki palaute on tervetullutta. Tällaisen kysymyksen kirjoittaminen altistaa sille hienolle tilanteelle, että kukaan ei sano yhtään mitään, mutta otetaan riski. :)
Sinällään muuten oon ihan iloinen, että hakusanoista Chicago Code ja Sara Ramirez (ja The Story) on saavuttaneet eniten osumia. Jälkimmäisestä erityisesti oon mielissäni, koska Sara Ramirez ei taida olla kovin suuressa huudossa Suomessa (paitsi ehkä Music Eventin jälkeen vähän nousujohteessa).
Poksautan tämän kunniaksi skumpan huomenna vaikkapa lentokoneessa. Kiitän valtaisasta suosiosta. \o/
Mietin että kun ilmeisesti tännekin joskus ainakin jotkut päätyvät lukemaan näitä juttuja ehkä useammankin kerran, jos nyt joihinkin tilastoihin on luottamista, niin olisikohan jotain toivehia, että mistä pitäisi kirjoittaa?
Nythän lähinnä on tullut asiaa niistä muutamista sarjoista, mitä tiiviimmin tulee seurattua, mutta toki skaalaa on mahdollista (ainakin koettaa) laajentaa. Muutenkin kaikki palaute on tervetullutta. Tällaisen kysymyksen kirjoittaminen altistaa sille hienolle tilanteelle, että kukaan ei sano yhtään mitään, mutta otetaan riski. :)
Sinällään muuten oon ihan iloinen, että hakusanoista Chicago Code ja Sara Ramirez (ja The Story) on saavuttaneet eniten osumia. Jälkimmäisestä erityisesti oon mielissäni, koska Sara Ramirez ei taida olla kovin suuressa huudossa Suomessa (paitsi ehkä Music Eventin jälkeen vähän nousujohteessa).
lauantai 28. toukokuuta 2011
TV-sarjojen kesäloma
Näin kesän kynnyksellä alkaa TV-sarjat jäädä vähitellen kesätauolle, ja asiaan palataan vasta syksyn puolella - jos palataan. Kuten todettu, Chicago Code ei palaa enää syksyllä ruutuun, ja olettaisin että tämän viikon maanantaina lähetetty 13. jakso jäi sarjan viimeiseksi, ellei Chicago Code poikkea valtavirrasta, ja esityskautta on jatkettu pidemmälle kuin muita.
Greyn anatomian kauden lopetus nähtiin jo viime viikon torstaina, ja finaali oli huomattavasti rauhallisempi kuin edellisen, eli 6. kauden kaksiosainen sairaala-ammuskelujakso. Paljon jäi mielenkiintoisia asioita odottamaan syksyn jatkoa.
(http://www.tvfanatic.com/)
Seuraavan, eli 8. kauden, puhutaan jäävän sarjan viimeiseksi, sillä sarjan näyttelijöiden sopimukset on siihen asti, ja ainakin Meredith Grey'tä ja Derek Shepeherdiä esittävät Ellen Pompeo ja Patric Dempsey eivät ilmeisesti ole jatkamassa tämän jälkeen. Aikansa kutakin, joten päätös, mikäli se pitää, on ihan ymmärrettävä. 8 kautta on melko pitkä aika, ja koska kyseessä on sarjan ns. 1. pariskunta, saattaisi katsojaluvut tippua melkoisesti, mikäli he jäävät pois, vaikkakin esimerkiksi tämän kauden aikana MerDer on saanut melko vähän ruutuaikaa.
(http://abc.go.com/shows/greys-anatomy/)
Gleen 2. kauden viimeinen jakso puolestaan esitettiin tämän viikon tiistaina, ja allekirjoittaneelle se oli kyllä ehkä pienoinen pettymys. Koko Rachel-Finn -kuvio alkaa saada soutamisella ja huopaamisellaan jo vähän humoristisia piirteitä, ja 1. kauden jälkeen 2. kauden "cliffhanger" oli kyllä pienoinen riman alitus. Siinä missä monien TV-sarjojen näyttelijät saavat pitää ansaittua lomaa (tai "lomaa", mistä mä tiedän mitä näyttelijät puuhaavat sarjojen kesätauoilla), rehkivät Gleen näyttelijät Glee live -kiertueen kanssa.
(http://www.fox.com/glee/)
Kyseinen esitys rantautuu osittain myös Euroopan puolelle, vaikka pääpaino taitaakin olla Jenkeissä. Brittejä hemmotellaan useammalla keikalla, ja olisi kyllä käsittämättömän siistiä päästä vaikka Manchesteriin tsekkaamaan tapahtuma, mutta työt häiritsee Glee-fanaatikon elämää kummasti. Pirullista.
Jonkin verran jäi katsottavaa sateisille päiville kesän ajaksi: Off the Map on jäänyt aikalailla taka-alalle, mutta siihen voisi koettaa paneutua, nyt kun aikaa jäänee vähän enemmän näiden muutamien sarjojen tauon ajaksi. Kova laki pyörii välillä DVD:ltä soittimessa, ja tällä viikolla muistin pitkästä aikaa lapsuuden suosikkisarjoihin kuuluneen Chicagon ratsupoliisin (Due South). Siinä kyllä mennään syvälle 90-lukuun.
Leffarintamalla on innostuin kliksuttelemaan Play.comissa ostoskoriin läjän hlbt-leffoja, mukana muutama lyhärikooste ja muuten satunnaisia leffoja, jotka vaikuttivat esittelyn perusteella edes ihan ok:lta. Kyllä tässä tekemistä riittää, ja jossain välissä pitäisi ehtiä käydä tosiaan töissä ja kenties olla sosiaalinenkin. Rankka kesä edessä.
Ensi viikolla olisi tarkoitus hypätä taas lentokoneen kyytiin ja ottaa suunta taas Britteihin, tällä kertaa Lontooseen. Lapsuuden/teini-iän fanituskohteen, The Corrsin laulajan, Andrea Corrin uusi levy ilmestyy parin päivän päästä, ja samaiselle ajalle ajoittuu pienimuotoinen kiertue. Koska The Corrs ei ole keikkaillut aikoihin, lienee tämä ainoa mahdollisuus nähdä edes neljäsosa bändistä livenä, joten tartutaan nyt siihen. Andrea Corrin soolotuotanto ei ole oikeastaan juurikaan tuttua, joten uusia juttuja nyt sitten tästäkin.
Keikkapaikka vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kyseessä on kirkko, Union Chapel, jossa pidetään jonkin verran keikkoja ilmeisesti normaalin seurakuntarutiinin ohessa. Tutustu Union Chapeliin.
Näin pitkän selostuksen jälkeen on sanainen arkku tältä erää tyhjä.
Greyn anatomian kauden lopetus nähtiin jo viime viikon torstaina, ja finaali oli huomattavasti rauhallisempi kuin edellisen, eli 6. kauden kaksiosainen sairaala-ammuskelujakso. Paljon jäi mielenkiintoisia asioita odottamaan syksyn jatkoa.
(http://www.tvfanatic.com/)
Seuraavan, eli 8. kauden, puhutaan jäävän sarjan viimeiseksi, sillä sarjan näyttelijöiden sopimukset on siihen asti, ja ainakin Meredith Grey'tä ja Derek Shepeherdiä esittävät Ellen Pompeo ja Patric Dempsey eivät ilmeisesti ole jatkamassa tämän jälkeen. Aikansa kutakin, joten päätös, mikäli se pitää, on ihan ymmärrettävä. 8 kautta on melko pitkä aika, ja koska kyseessä on sarjan ns. 1. pariskunta, saattaisi katsojaluvut tippua melkoisesti, mikäli he jäävät pois, vaikkakin esimerkiksi tämän kauden aikana MerDer on saanut melko vähän ruutuaikaa.
(http://abc.go.com/shows/greys-anatomy/)
Gleen 2. kauden viimeinen jakso puolestaan esitettiin tämän viikon tiistaina, ja allekirjoittaneelle se oli kyllä ehkä pienoinen pettymys. Koko Rachel-Finn -kuvio alkaa saada soutamisella ja huopaamisellaan jo vähän humoristisia piirteitä, ja 1. kauden jälkeen 2. kauden "cliffhanger" oli kyllä pienoinen riman alitus. Siinä missä monien TV-sarjojen näyttelijät saavat pitää ansaittua lomaa (tai "lomaa", mistä mä tiedän mitä näyttelijät puuhaavat sarjojen kesätauoilla), rehkivät Gleen näyttelijät Glee live -kiertueen kanssa.
(http://www.fox.com/glee/)
Kyseinen esitys rantautuu osittain myös Euroopan puolelle, vaikka pääpaino taitaakin olla Jenkeissä. Brittejä hemmotellaan useammalla keikalla, ja olisi kyllä käsittämättömän siistiä päästä vaikka Manchesteriin tsekkaamaan tapahtuma, mutta työt häiritsee Glee-fanaatikon elämää kummasti. Pirullista.
Jonkin verran jäi katsottavaa sateisille päiville kesän ajaksi: Off the Map on jäänyt aikalailla taka-alalle, mutta siihen voisi koettaa paneutua, nyt kun aikaa jäänee vähän enemmän näiden muutamien sarjojen tauon ajaksi. Kova laki pyörii välillä DVD:ltä soittimessa, ja tällä viikolla muistin pitkästä aikaa lapsuuden suosikkisarjoihin kuuluneen Chicagon ratsupoliisin (Due South). Siinä kyllä mennään syvälle 90-lukuun.
Leffarintamalla on innostuin kliksuttelemaan Play.comissa ostoskoriin läjän hlbt-leffoja, mukana muutama lyhärikooste ja muuten satunnaisia leffoja, jotka vaikuttivat esittelyn perusteella edes ihan ok:lta. Kyllä tässä tekemistä riittää, ja jossain välissä pitäisi ehtiä käydä tosiaan töissä ja kenties olla sosiaalinenkin. Rankka kesä edessä.
Ensi viikolla olisi tarkoitus hypätä taas lentokoneen kyytiin ja ottaa suunta taas Britteihin, tällä kertaa Lontooseen. Lapsuuden/teini-iän fanituskohteen, The Corrsin laulajan, Andrea Corrin uusi levy ilmestyy parin päivän päästä, ja samaiselle ajalle ajoittuu pienimuotoinen kiertue. Koska The Corrs ei ole keikkaillut aikoihin, lienee tämä ainoa mahdollisuus nähdä edes neljäsosa bändistä livenä, joten tartutaan nyt siihen. Andrea Corrin soolotuotanto ei ole oikeastaan juurikaan tuttua, joten uusia juttuja nyt sitten tästäkin.
Keikkapaikka vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kyseessä on kirkko, Union Chapel, jossa pidetään jonkin verran keikkoja ilmeisesti normaalin seurakuntarutiinin ohessa. Tutustu Union Chapeliin.
Näin pitkän selostuksen jälkeen on sanainen arkku tältä erää tyhjä.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Sara & Naya @ GLAAD Awards
Internet, tai ainakin tumblr, sanoi eilen hetkellisesti poks, kun GLAAD Awardsien ansiosta Naya Rivera (Gleen Santana) ja Sara Ramirez pääsivät yhteiskuvaan.
Eihän siinä, mikäs tätä on katsellessa
(kuva: http://dorothy-snarker.tumblr.com/post/5502494739/sara-ramirez-and-naya-rivera-at-the-glaad-media )
Eihän siinä, mikäs tätä on katsellessa
(kuva: http://dorothy-snarker.tumblr.com/post/5502494739/sara-ramirez-and-naya-rivera-at-the-glaad-media )
lauantai 14. toukokuuta 2011
Fox heiluttaa kirvestä
Jumanpliu, eilen huomasin "mukavan" uutisen, Fox on heilutellut kirvestä ohjelmalistojensa saralla, ja terän alle on joutunut myös Chicago Code.
Melkoinen sääli, ainakin omasta mielestä. Sarja on kehittynyt paljon ensimmäisistä jaksoista ja pitänyt ainakin allekirjoittaneen koukussa hyvin. Voi vain toivoa, että sarja jatkuisi jollain muulla kanavalla jenkeissä tai että sarja palautettaisiin jossain myöhemmässä vaiheessa takaisin.
Tämä kausi näytetään loppuun, mutta uutta ei siis ole luvassa, ainakaan toistaiseksi.
Lue (vähän) lisää aiheesta täältä
Melkoinen sääli, ainakin omasta mielestä. Sarja on kehittynyt paljon ensimmäisistä jaksoista ja pitänyt ainakin allekirjoittaneen koukussa hyvin. Voi vain toivoa, että sarja jatkuisi jollain muulla kanavalla jenkeissä tai että sarja palautettaisiin jossain myöhemmässä vaiheessa takaisin.
Tämä kausi näytetään loppuun, mutta uutta ei siis ole luvassa, ainakaan toistaiseksi.
Lue (vähän) lisää aiheesta täältä
tiistai 3. toukokuuta 2011
Music Eventin musiikit
Varmasti intersweb on pullollaan sivuja, mistä löytyy taannoisessa Greyn Anatomian Music Eventissä kuultujen biisien nimet ja alkuperäiset (tai ainakin Greyn jaksoissa kuullut) esittäjät.
Ohessa vielä nyt koko kahdeksan biisin setti listattuna, plus bonarina tunnari. Löytyvätpähän nyt sitten yhdestä paikasta, jos joku tänne niitä etsiessään päätyy, ja ainakin pari kertaa on jopa päätynytkin ilmeisesti.
Chasing Cars (orig. Snow Patrol)
Breathe (2AM)(orig. Anna Nalick)
How We Operate (orig. Gomez)
Wait (Get Set So, itseasiassa täytyy sanoa, että tätä en kyllä olisi ilman googletusta tiennyt, koska mmh, biisi on ollut vähiten mieluisa soundtrackilta, ei missään nimessä huono, ei vaan niin kovin läheinen)
Runnnin' on Sunshine (orig. Jesus Jackson)
Grace (orig. Kate Havnevik)
Universe & U (orig. KT Tunstall)
How to Save a Life (orig. The Fray)
The Story (orig. Brandi Carlile)
Alussa kuullaan pätkä Greyn tunnaria, Psappin Cosy in the Rocket.
Ohessa vielä nyt koko kahdeksan biisin setti listattuna, plus bonarina tunnari. Löytyvätpähän nyt sitten yhdestä paikasta, jos joku tänne niitä etsiessään päätyy, ja ainakin pari kertaa on jopa päätynytkin ilmeisesti.
Chasing Cars (orig. Snow Patrol)
Breathe (2AM)(orig. Anna Nalick)
How We Operate (orig. Gomez)
Wait (Get Set So, itseasiassa täytyy sanoa, että tätä en kyllä olisi ilman googletusta tiennyt, koska mmh, biisi on ollut vähiten mieluisa soundtrackilta, ei missään nimessä huono, ei vaan niin kovin läheinen)
Runnnin' on Sunshine (orig. Jesus Jackson)
Grace (orig. Kate Havnevik)
Universe & U (orig. KT Tunstall)
How to Save a Life (orig. The Fray)
The Story (orig. Brandi Carlile)
Alussa kuullaan pätkä Greyn tunnaria, Psappin Cosy in the Rocket.
Pieni kulttuuriviikko
No, ehkä ihan kokonaisesta viikosta ei voida puhua, kun tekemistä riitti jopa kahdelle päivälle, mutta onhan sekin jo jotain.
Viime viikolla vihdoin päästiin Kaupunginteatterille asti katsomaan Wicked, mistä jo aikaisemmassa postauksessa pari kuukautta sitten puhuin. Tuolloin helmikuussa baariympäristössä saatu pieni maistiainen muutaman biisin muodossa antoi jo hyvät lähtökohdat musikaalille, ja voikin sanoa, että ei tarvinnut pettyä.
Maria Ylipään Elphaba ja Anna-Maija Tuokon Glinda sai huomion lavalle koko esityksen ajaksi. Mitä nyt hieman epämukavat Kaupunginteatterin penkit saivat välillä huomion lähes siirtymään jumissa olevaan selkään.
Oon ehkä vähän huono musikaalihomo kun en jotenkin muistanut / tiennyt että Defying Gravity on Wickedistä. Aina oppii jotain.
"This is Idina Menzel, Kristen Chenoweth, and the ensemble of Wicked performing a slightly abridged version of Defying Gravity for the 2004 Tony Awards. (Idina went on to win the Tony for Best Actress for the role)"
Kannattaa käväistä katsomassa, esityksiä nähtävästi on enää neljä, joista yksi on jo loppuunmyyty. Käy nyt edes vilkasemassa, jos kiinnostaa.
Seuraavana päivänä suunta vei Pengerkadulle Ryhmäteatterille katsomaan Eduskuntaa. Esitys on tavallaan jatkoa aikaisemmin Helsingin Ylioppilasteatterilla nähtyihin Valtuusto I - III esityksille. Siinä missä Valtuustoissa käytiin läpi mm. huonekaluhankintasotkuja ja Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoja, on nyt vuorossa Eduskunnan puheenvuorojen läpikäyntiä teatterin voimin. Aihe ehkä sinällään kuulostaa vähän kuivakalta, mutta toteutus on kyllä ollut kaikissa esityksissä, mitä on tullut nähtyä (Valtuustot I ja II ja nyt Eduskunta) todella hyvä, eikä näyttelijät tai toteutus jätä kylmäksi.
Tämänkin esityskausi taisi jo loppua, joten eipä nyt ehkä siitä sen enempää, mutta jos joskus Valtuustoja on tulossa lisää, niin kannattaa pistää korvan taakse ja käydä katsomassa. Eduskunta-esityksen blogiin kannattaa uhrata myös hetki aikaa, erityisesti Luokkaretki Taliin -tekstiin ja videoon kannattaa uhrata muutama hetki.
Nyt taskussa polttelee pari leffalippua, joille jo Finnkinon sivujen perusteella tuntui löytyvän käyttökohteet; Vettä elefanteille sekä Rajaton
Viime viikolla vihdoin päästiin Kaupunginteatterille asti katsomaan Wicked, mistä jo aikaisemmassa postauksessa pari kuukautta sitten puhuin. Tuolloin helmikuussa baariympäristössä saatu pieni maistiainen muutaman biisin muodossa antoi jo hyvät lähtökohdat musikaalille, ja voikin sanoa, että ei tarvinnut pettyä.
Maria Ylipään Elphaba ja Anna-Maija Tuokon Glinda sai huomion lavalle koko esityksen ajaksi. Mitä nyt hieman epämukavat Kaupunginteatterin penkit saivat välillä huomion lähes siirtymään jumissa olevaan selkään.
Oon ehkä vähän huono musikaalihomo kun en jotenkin muistanut / tiennyt että Defying Gravity on Wickedistä. Aina oppii jotain.
"This is Idina Menzel, Kristen Chenoweth, and the ensemble of Wicked performing a slightly abridged version of Defying Gravity for the 2004 Tony Awards. (Idina went on to win the Tony for Best Actress for the role)"
Kannattaa käväistä katsomassa, esityksiä nähtävästi on enää neljä, joista yksi on jo loppuunmyyty. Käy nyt edes vilkasemassa, jos kiinnostaa.
Seuraavana päivänä suunta vei Pengerkadulle Ryhmäteatterille katsomaan Eduskuntaa. Esitys on tavallaan jatkoa aikaisemmin Helsingin Ylioppilasteatterilla nähtyihin Valtuusto I - III esityksille. Siinä missä Valtuustoissa käytiin läpi mm. huonekaluhankintasotkuja ja Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoja, on nyt vuorossa Eduskunnan puheenvuorojen läpikäyntiä teatterin voimin. Aihe ehkä sinällään kuulostaa vähän kuivakalta, mutta toteutus on kyllä ollut kaikissa esityksissä, mitä on tullut nähtyä (Valtuustot I ja II ja nyt Eduskunta) todella hyvä, eikä näyttelijät tai toteutus jätä kylmäksi.
Tämänkin esityskausi taisi jo loppua, joten eipä nyt ehkä siitä sen enempää, mutta jos joskus Valtuustoja on tulossa lisää, niin kannattaa pistää korvan taakse ja käydä katsomassa. Eduskunta-esityksen blogiin kannattaa uhrata myös hetki aikaa, erityisesti Luokkaretki Taliin -tekstiin ja videoon kannattaa uhrata muutama hetki.
Nyt taskussa polttelee pari leffalippua, joille jo Finnkinon sivujen perusteella tuntui löytyvän käyttökohteet; Vettä elefanteille sekä Rajaton
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Kova Glee
Hiljaiseloa sitten riitti vähän pidemmäksi aikaa näköjään. DVD:t on kyllä kaikesta huolimatta rullanneet soittimessa ja ruudun ääressä on tullut vietettyä aikaa tunti jos toinenkin.
Jos lähdetään tässä menemään pikkuaskelin taakse päin sitten viimeisten kuulumisten, on Kova laki: SVU vienyt aika hyvin mennessään. Nyt kun sarjaa on katsonut ihan alusta lähtien, eikä pelkästään satunnaisia jaksoja sieltä täältä tai vasta reilusti myöhäisempien kausien jaksoja, voi kyllä sanoa, että sarja tuntuu muuttuneen melko paljon vuosien varrella. Alkupään jaksot ainakin tässä vaiheessa on aikalailla mustalla huumorilla höystettyjä, mikä tuntuu vastaavasti myöhemmässä vaiheessa jääneen melko pitkälti pois.Tiedä sitten mitä kausien 1 ja 12 välillä ehtii tapahtua. Pitkä rupeama edessä, jos kaikki kaudet meinaa kahlata läpi, mutta en valita. Henkilöhahmojen kehittyminen kausien edetessä on mukavaa seurattavaa, ja tykkään paljon siitä, miten sarja pakottaa usein miettimään jaksoissa esitettyjen tapahtumien oikeutusta esim. moraalisesti.
Sitten toisaalle, kävin nimittäin reilu viikko sitten Manchesterissa pitkän viikonlopun verran, ja HMV:ltä löytyi Gleen 2. kauden 10 ensimmäistä jaksoa sisältävä DVD-boksi. Pakkohan se oli ostaa, vaikka mietin että jossain vaiheessa tuokin jää tarpeettomaksi, kun Suomesta aikanaan tulee varmaan ostettua kaikki jaksot sisältävä boksi, ellei nyt sitten tule hankittua Vol. 2 -boksia netistä ennen tätä.
Pääsiäisenä pidin Glee -maratonia, minkä johdosta rallattelin eilen päässäni mm. Justin Bieberiä. Herra varjele kaikelta pahalta. Ilahduttavaa on ollut 2. kauden edetessä Heather Morrisin esittämän Brittanyn nouseminen taka-alalta isompaan osaan. Hahmo on hiton hauska, eikä kyllä kurjaa katsottavaakaan.
Harmittaa, että 2. kauden musiikkeja ei ole tullut Spotifyyn. Pitänee ehkä tutkailla levytarjontaa nettikaupoista, ja koettaa keräillä näitä haltuun. Mm tätä kaipaillen:
Onkohan kukaan muuten katsonut The Killing -sarjaa? Luin muistaakseni Manchesterissa jostain lehdestä, että sarja olisi hyvä ja perustuu johonkin tanskalaiseen vastaavalla nimellä kulkevaan sarjaan, ja yksi tuttukin tätä kehui.
Jos lähdetään tässä menemään pikkuaskelin taakse päin sitten viimeisten kuulumisten, on Kova laki: SVU vienyt aika hyvin mennessään. Nyt kun sarjaa on katsonut ihan alusta lähtien, eikä pelkästään satunnaisia jaksoja sieltä täältä tai vasta reilusti myöhäisempien kausien jaksoja, voi kyllä sanoa, että sarja tuntuu muuttuneen melko paljon vuosien varrella. Alkupään jaksot ainakin tässä vaiheessa on aikalailla mustalla huumorilla höystettyjä, mikä tuntuu vastaavasti myöhemmässä vaiheessa jääneen melko pitkälti pois.Tiedä sitten mitä kausien 1 ja 12 välillä ehtii tapahtua. Pitkä rupeama edessä, jos kaikki kaudet meinaa kahlata läpi, mutta en valita. Henkilöhahmojen kehittyminen kausien edetessä on mukavaa seurattavaa, ja tykkään paljon siitä, miten sarja pakottaa usein miettimään jaksoissa esitettyjen tapahtumien oikeutusta esim. moraalisesti.
Sitten toisaalle, kävin nimittäin reilu viikko sitten Manchesterissa pitkän viikonlopun verran, ja HMV:ltä löytyi Gleen 2. kauden 10 ensimmäistä jaksoa sisältävä DVD-boksi. Pakkohan se oli ostaa, vaikka mietin että jossain vaiheessa tuokin jää tarpeettomaksi, kun Suomesta aikanaan tulee varmaan ostettua kaikki jaksot sisältävä boksi, ellei nyt sitten tule hankittua Vol. 2 -boksia netistä ennen tätä.
Pääsiäisenä pidin Glee -maratonia, minkä johdosta rallattelin eilen päässäni mm. Justin Bieberiä. Herra varjele kaikelta pahalta. Ilahduttavaa on ollut 2. kauden edetessä Heather Morrisin esittämän Brittanyn nouseminen taka-alalta isompaan osaan. Hahmo on hiton hauska, eikä kyllä kurjaa katsottavaakaan.
Harmittaa, että 2. kauden musiikkeja ei ole tullut Spotifyyn. Pitänee ehkä tutkailla levytarjontaa nettikaupoista, ja koettaa keräillä näitä haltuun. Mm tätä kaipaillen:
Onkohan kukaan muuten katsonut The Killing -sarjaa? Luin muistaakseni Manchesterissa jostain lehdestä, että sarja olisi hyvä ja perustuu johonkin tanskalaiseen vastaavalla nimellä kulkevaan sarjaan, ja yksi tuttukin tätä kehui.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Odotus on palkittu
Pitkä odotus palkittiin eilen, kun Music event viimein oli koneella katsomista odottamassa. Piti sparrata itseään sen verran, että keskiviikkona julkaistu Chasing Cars oli tehokuuntelussa, ja soundtrack piti hankkia myös heti kun pystyi. iTunesissa tuo nyt oli sitten kuitenkin rajoitettu vain jenkkeihin.
Soundtrackista sen verran että Kevin McKidd yllätti kyllä melkoisesti How we operatea vetäessä, eikä Chyler Leighkään pahalta kuulostanut. Universe & U Jessica Capshawn ja Sara Ramirezin vetämänä on kyllä kanssa hyvä, ja se onkin ollut yksi eniten kuunnelluista kappaleista koko 9 biisin kokonaisuudesta. Sääli vain, että jaksossa tästä näkyi todella typistetty versio. The Story on melko erilainen kuin Ramirezin EP:llä, nopeampi ja lähempänä pari viikkoa sitten esitettyä livevetoa.
Ja, kyllähän mä itkin. Mutta vähemmän, mitä luulin. Veikkaan että jos olisi malttanut olla kuuntelematta biisejä etukäteen, olisin vollottanut taukoamatta koko jakson ajan, mutta nyt sentään olin hiljaa suurimman osan ajasta.
Biisit oli aika näppärästi saatu jaksoon ujutettua, välillä soiden enemmän taustalla. Runnin' on sunshine sai hyvän virneen naamalle, ja Justin Chambers veti hyvin. :D Jakson loppu oli aika lailla arvattavissa, ja kuten joku sanoikin, että jos ei arvannut jakson päättyvän niin, on katsonut liian vähän televisiota.
Siinä missä Sara Ramirez on pörrännyt koko viikon julkisuudessa, muut näyttelijät ovat jääneet melkolailla paitsioon. Olisi ollut kiva nähdä vaikkapa Jessica Capshawnkin saavan osansa mediapyörityksestä, sillä Capshaw a) lauloi yllättävän hyvin b) oli aika isossa roolissa koko jakson ajan muutoinkin. Mark Sloania näyttelevä Eric Danekin olisi ehkä ansainnut hieman enemmän.
ABC palkitsee, ja esittää seuraavan jakson vasta kuukauden päästä, joten näitä katkoja nyt riittää näemmä joka väliin. Ilmeisesti tämä olisi kuitenkin viimeinen katko jaksojen välissä, ja loput kolme vai neljä jaksoa sitten näytetäänkin normaalisti viikon välein. Meneillään oleva 7. kausi on muutaman jakson lyhyempi kuin aikaisemmat tuotantokaudet, mutta tätä on vissiinkin selitelty music eventin tekemisen kestolla.
Sitä odotellessa, tsekkaa Universe & U (alkuperäinen KT Tunstall)
Soundtrackista sen verran että Kevin McKidd yllätti kyllä melkoisesti How we operatea vetäessä, eikä Chyler Leighkään pahalta kuulostanut. Universe & U Jessica Capshawn ja Sara Ramirezin vetämänä on kyllä kanssa hyvä, ja se onkin ollut yksi eniten kuunnelluista kappaleista koko 9 biisin kokonaisuudesta. Sääli vain, että jaksossa tästä näkyi todella typistetty versio. The Story on melko erilainen kuin Ramirezin EP:llä, nopeampi ja lähempänä pari viikkoa sitten esitettyä livevetoa.
Ja, kyllähän mä itkin. Mutta vähemmän, mitä luulin. Veikkaan että jos olisi malttanut olla kuuntelematta biisejä etukäteen, olisin vollottanut taukoamatta koko jakson ajan, mutta nyt sentään olin hiljaa suurimman osan ajasta.
Biisit oli aika näppärästi saatu jaksoon ujutettua, välillä soiden enemmän taustalla. Runnin' on sunshine sai hyvän virneen naamalle, ja Justin Chambers veti hyvin. :D Jakson loppu oli aika lailla arvattavissa, ja kuten joku sanoikin, että jos ei arvannut jakson päättyvän niin, on katsonut liian vähän televisiota.
Siinä missä Sara Ramirez on pörrännyt koko viikon julkisuudessa, muut näyttelijät ovat jääneet melkolailla paitsioon. Olisi ollut kiva nähdä vaikkapa Jessica Capshawnkin saavan osansa mediapyörityksestä, sillä Capshaw a) lauloi yllättävän hyvin b) oli aika isossa roolissa koko jakson ajan muutoinkin. Mark Sloania näyttelevä Eric Danekin olisi ehkä ansainnut hieman enemmän.
ABC palkitsee, ja esittää seuraavan jakson vasta kuukauden päästä, joten näitä katkoja nyt riittää näemmä joka väliin. Ilmeisesti tämä olisi kuitenkin viimeinen katko jaksojen välissä, ja loput kolme vai neljä jaksoa sitten näytetäänkin normaalisti viikon välein. Meneillään oleva 7. kausi on muutaman jakson lyhyempi kuin aikaisemmat tuotantokaudet, mutta tätä on vissiinkin selitelty music eventin tekemisen kestolla.
Sitä odotellessa, tsekkaa Universe & U (alkuperäinen KT Tunstall)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Break my heart
Tulihan se EP myyntiin ihan Suomenkin iTunesissa. Muutamalla eurolla saa haltuunsa oivan pienen pläjäyksen musiikkia.
Yksi kappaleista on The Story, mutta en vielä oikein tiedä että tykkäsinkö live-versiosta enemmän kuin tästä levyversiosta, joka sekin on kyllä hyvä. Käykää ostamassa!
Viikonloppuna tuli käärittyä pakettiin viimein Bonesin 1. tuotantokausi, jota on tullut katsottua muutaman jakson erissä tässä reilun kuukauden ajan. Oli itseasiassa yllättävän hyvä, ja ehdinkin tässä välissä ostamaan 2. tuotantokauden odottelemaan omaa vuoroaan.
Pitänee aloitella sitäkin, sekä myöskin Kova laki: Erikoisyksikkö pitäisi nyt vihdoin ottaa haltuun. Yhden jakson jo ehdin vilkaista, mutta se oli tokalta kaudelta kun tuli pakottava tarve katsoa kyseinen jakso.
Ostin myös Gleen 1. tuotantokauden viime viikolla. Kovasti paketissa huudeltiin, että alkuperäiset koe-esiintymiset tjsp, mutta eipä niistä näkynyt kuin pari pientä klippiä ja ilmeisesti niillä oikeasti tarkoitettiin niitä koe-esiintymisiä, mitä sarjan alussa nähtiin, kun kuoroa varten oli koe-esiintymiset. Vähän jäi siitä paska maku suuhun, mutta ehkäpä siitäkin pääsee yli.
Yksi kappaleista on The Story, mutta en vielä oikein tiedä että tykkäsinkö live-versiosta enemmän kuin tästä levyversiosta, joka sekin on kyllä hyvä. Käykää ostamassa!
Viikonloppuna tuli käärittyä pakettiin viimein Bonesin 1. tuotantokausi, jota on tullut katsottua muutaman jakson erissä tässä reilun kuukauden ajan. Oli itseasiassa yllättävän hyvä, ja ehdinkin tässä välissä ostamaan 2. tuotantokauden odottelemaan omaa vuoroaan.
Pitänee aloitella sitäkin, sekä myöskin Kova laki: Erikoisyksikkö pitäisi nyt vihdoin ottaa haltuun. Yhden jakson jo ehdin vilkaista, mutta se oli tokalta kaudelta kun tuli pakottava tarve katsoa kyseinen jakso.
Ostin myös Gleen 1. tuotantokauden viime viikolla. Kovasti paketissa huudeltiin, että alkuperäiset koe-esiintymiset tjsp, mutta eipä niistä näkynyt kuin pari pientä klippiä ja ilmeisesti niillä oikeasti tarkoitettiin niitä koe-esiintymisiä, mitä sarjan alussa nähtiin, kun kuoroa varten oli koe-esiintymiset. Vähän jäi siitä paska maku suuhun, mutta ehkäpä siitäkin pääsee yli.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
This is how we do it
Viikko! Vielä viikko, ja eilen ilmestyneet sneak peekit ei kyllä helpota yhtään tätä odotusta. Sneak peekit pyörinyt repeatilla, koska esim. Jessica Capshawin pieni hetki How to save a lifeä laulaessa oli aika sydäntäsärkevä, eikä Greyn tunnari (Psapp - Cosy in the Rocket) ole varmaan koskaan kuulostanut niin tunteikkaalta ja piinaavalta, kuin Saran lyhyesti kuultu a cappella -veto.
Alalala, lisäksi Saran EP tulee myyntiin ainakin iTunesiin sunnuntaina, saas nähdä tuleeko Eurooppaankin.
Mä niin tuun itkemään koko saakelin jakson. Ihan varmasti. Ja, edellisessä jaksossa tapahtui yllättävän paljon. Oikeastaan tosi paljon. Ja siinä soi Adele, pari biisiä. Ihan hyvä yhdistelmä. Enkä mä näköjään osaa tällä hetkellä muodostaa juurikaan muita kuin päälauseita.
Tää pätkä ehkä spoilaa kaikista vähiten. Älä katso, jos et halua tietää.
Alalala, lisäksi Saran EP tulee myyntiin ainakin iTunesiin sunnuntaina, saas nähdä tuleeko Eurooppaankin.
torstai 24. maaliskuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
"You can't pray away the gay."
Blogin aiheena on pääsääntöisesti TV-sarjat, ja siinä sivussa ehkä käsitellään leffaa sieltä ja toista täältä. Viimeiset postaukset ovat olleet hieman jotain muuta, ja pysytään vielä hetken aikaa pois ruudun ääreltä.
Useammasta kirjoituksesta on ehkä jo voinut jokseenkin päätellä, että kaapin ovet on omalta osaltani melkoisen avoimet. Tähän liittyy monia eri asioita, mutta pääsääntöisesti oon kokenut melko luotevaksi jo ihmissuhteiden - oli kyseessä työkaveri, tutuntuttu tms - alkuvaiheessa kertoa jossain asiayhteydessä asian laidan. Myönnän kylläkin sen, että asia yleensä mainitaan niin päin, että en ole hetero, sen sijaan että olen lesbo / homo, mutta asia tulee kuitenkin ymmärretyksi
Jo niin kauan kuin muistan, oon tiedostanut sen että ehkä oma kiinnostuksen kohde ei olekaan vastakkaista sukupuolta, vaan ihastukset ovat aina olleet tyttöjä. Jo tarhasta tai ala-asteajoilta asti. Koulussa olin melko poikamainen ja olen sitä edelleenkin, mutta muutaman vuoden kestänyt koulukiusaaminen ei kulminoitunut omasta mielestä tähän, vaan muutamiin muihin seikkoihin.
Joka tapauksessa en omaa lesboutta myöntänyt ainakaan kavereille ennen kuin lukion viimeisenä vuonna, eli 2004. Siitä lähtien homouden myöntäminen edellä mainituissa asiahteyksissä on ollut melkoisen luontevaa, ja oonkin saanut elellä onnellisesti sateenkaarenvärisessä kuplassa, tietäen että ympärillä olevat ihmiset ovat suvaitsevaisia, tai jos eivät suvaitsevaisia, eivät anna asian häiritä niissä olosuhteissa, joissa tekemisissä olo on välttämätöntä.
Kuitenkin kuluneen vuoden aikana kupla on alkanut ensin kutistua ja lopulta saada säröjä. Isoimman kolauksen aluksi sai aikaan viime kesän Helsinki Prideen tehty pippurisumutehyökkäys. Kyseisen pilven läpi kulkeminen sai aikaan fyysisen epämiellyttävän tunteen lisäksi henkisen raivon ja osaltaan myös pahonvoinnin; miten joku oikeasti jaksaa?
Siihen asti Pride-kulkueet ovat saaneet kulkea melkoisen rauhassa, mitä nyt muutamia mielenosoittajia naurettavien kylttiensä kanssa on kulkueen matkaa ollut koettelemassa. Nämä on pystynyt sivuuttamaan hyvin helposti ajattelemalla, että kylttienheiluttelijoita on kourallinen, kun taas kulkueen osanottajamäärä on moninkertaistunut ensimmäisestä kulkueesta, johon itse osallistuin tuolloin 2004.
Pippurihyökkäyksen jälkipyykki taitaa edelleen olla käynnissä kymmenien rikosilmoituksien ansiosta, ja toivottavasti tekijät saavat rangaistuksen. Muutamia viikkoja tämän jälkeen Helsingin Setan ikkunat rikottiin. Näiden idioottimaisuuksien tekijät eivät käsittääkseni ole sitoutuneet mihinkään uskontokuntaan, vaan ovat jotain parkoja, joilla ei ole ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.
Sen sijaan Ylen Homoilta sai aikaan ev.lut.-kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien jäsenet varpailleen. Päivi Räsäsen kommentit nostettiin eniten esille, mutta niissähän ei nyt varsinaisesti mitään uutta ollut. Sen sijaan muutamana muun huomattavasti tympeämmät ja vastenmielisemmät kommentit sivuutettiin, mutta homous joka tapauksessa nousi jälleen framille. Jossain vaiheessa tuli vain toivottua, että josko tämäkin kohu nyt pikkuhiljaa laantuisi, jotta saisi taas olla rauhassa, sillä keskustelu ei juurikaan tuntunut enää etenevän mihinkään. Siltikin päällimmäiseksi fiilikseksi jäi surullisuus siitä, että joillekin ihmisille Jumalaan vedoten on tärkeämpää se, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneessaan, kenen kanssa he menevät naimisiin tai menevätkö ollenkaan ja vieläpä että missä, eikä suinkaan Raamatun ja Jeesuksen varmasti tärkeämmät opit ja asiat.
Viimeisimpänä on Nuotan Äläl alistu -kampanja, joka on SLEY:n, SEKL:n OPKO:n, Suomen Luther-säätiön, SRO Nuorisotyön ja Patmos Lähetyssäätiön käynnistämä kampanja olla alistumatta homoseksuaalisuuteen.
Ihan nyt kysyn vaan että WTF?! Tämä kampanja kertoo, että nuori voi valita (paino sanalle valita) oman seksuaalisuutensa ja olla altistumatta ja alistumatta median , ryhmäpaineen ja yhteiskunnan homomyönteisyydelle ja täten homoudelle. Että voit sitten ihan itse valita, mistä tykkäät. Valinnanvapauden painottaminen on ok, mutta minnekäs se valinnanvapaus sitten katosikaan, jos / kun teini-ikäinen ei koekaan, että heterous on omaan identiteettiin kuuluva asia.
Jos seksuaalisuus olisi vapaavalintaista, niin miksi ihmeessä tietentahtoen haluaisin ajaa itseni yhteiskunnallisesti siihen asemaan, missä itseäni voidaan lain, valtion (kirkko), valtionkirkosta erottautuneiden ja siihen kuulumattomien, mutta saman "Jumalan sanaa" julistavien toimesta sortaa, olla antamatta samoja oikeuksia, kokea mahdollisesti oman turvallisuuden uhatuksi ja esimerkiksi joutua valitsemaan matkakohteeni sillä perusteella, että missä en saa selkääni siitä hyvästä, että lomailen tyttöystäväni kanssa.
Olosuhteista riippuen homous ei nimittäin ole iloista rallattelua ja sateenkaarilippujen heiluttelua. Ympäröivät olosuhteet, tavat ja ihmiset voivat tehdä siitä helvetin, joka pahimmassa tapauksessa voi ajaa itsemurhaan. Jos seksuaalisiuuden voisi ennen kaikkea valita, miksi joku ottaisi "riskin"?
Tällä en tarkoita sitä, että oma elo olisi niin tuskaista, että tällä hetkellä kokisin tarvetta valita toisin. Omaksi onneksi olosuhteet ovat olleet suopeat, eikä merkittäviä vastoinkäymisiä lesbouden takia ole sattunut omalle kohdalle. Haluan vain pointata sen tosiasian, että aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat kuulua tällaisessa asiassa vähemmistöön, jos pahimmat skenaariot kävisivät toteen.
Uskon toki myös ympäristön merkitykseen asiassa; suvaitsevainen ilmapiiri näkynee siinä, mitä usklataa tehdä ja sanoa ilman, että on pelkoa tulla hylätyksi esimerkiksi perheen taholta. En usko eheytymiseen, mutta uskon siihen että voi myöhäisessä vaiheessa havaita että asiat ovat muuttuneet. Jos joku ihminen (vapaaehtoisesti) tulee uskoon, ja tämän myötä kokee että oma homous on poissa, go for it. Jos se tekee onnelliseksi, mikä sitä on kieltäminen.
Ylen Homoillan huumassa alkoi valtava kirkostaeroamisbuumi. Itse liityin edellisenä kesänä takaisin kirkkoon, sillä itselleni suotiin ilo olla ystävän lapsen kummi, mikä tässä tilanteessa edellytti kirkkoon liittymistä. Homoillan myötä en kuitenkaan eronnut kirkosta, koska en tiedä, onko se välttämättä paras tapa osoittaa mieltään tässä asiassa. Sinällään viime syksyiset kirkollisvaalit osuivat jännään saumaan, että äänestyslistat eivät ehtineet uusiutua, ja näin ollen jo eronneillakin oli ainakin teoriassa mahdollisuus äänestää vielä seurakuntavaaleissa. Monikohan tätä testasi?
Vieläkään en ole varma, haluanko erota kirkosta. Teinivuosina osallistuin melkoisen moneen rippikouluun isosen roolissa, mutta varsinaista uskoa ei ollut, eikä sitä ole vieläkään. Tiedän että kirkossa työskentelee ja kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät katso että Jeesuksen, Jumalan ja Raamatun tärkein sanoma on ollut uhota, kuinka homot joutuvat helvettiin. Tällä hetkellä kuitenkin mietin hyvin vakavasti sitä, että mikäli omaan perheeseen joskus lapsia siunaantuu, onko rippikoulu sellainen paikka, mihin lasta haluan lähettää.
Varsinkin viimeisen vuoden aikana ilmapiiri tuntuu kiristyneen homouden puolustajien ja sitä vastustavien välillä, eikä asiaa yhtään auta melkoisen todellinen uhka siitä, että PerSuista olisi tulossa hallituspuolue. Kauhulla odotan tulevia vaaleja ja sen lopputulosta. Luotan siihen että ystäväpiiriin kuuluu lähes yksinomaan sellaisia ihmisiä, jotka kamppailevat sitä vastaan. Onko se kaikki riittävästi, se jää nähtäväksi.
Lisäksi on mainittava että Älä alistu -kampanja on tämän päivän aikana poistettu Facebookista, mutta vastaavasti on poistettu myös event En alistu homofobialle. Tasa-arvoahan se kai tämäkin.
Mikäli joku tämän jaksoi lukea loppuun, toivon tämän kirjoituksen myötä, että mikäli joku tätä aikoo kommentoida, että pysyttäisiin hyvän maun rajoissa ja kunnioitetaan toisiamme, oli näkökanta mikä hyvänsä.
Useammasta kirjoituksesta on ehkä jo voinut jokseenkin päätellä, että kaapin ovet on omalta osaltani melkoisen avoimet. Tähän liittyy monia eri asioita, mutta pääsääntöisesti oon kokenut melko luotevaksi jo ihmissuhteiden - oli kyseessä työkaveri, tutuntuttu tms - alkuvaiheessa kertoa jossain asiayhteydessä asian laidan. Myönnän kylläkin sen, että asia yleensä mainitaan niin päin, että en ole hetero, sen sijaan että olen lesbo / homo, mutta asia tulee kuitenkin ymmärretyksi
Jo niin kauan kuin muistan, oon tiedostanut sen että ehkä oma kiinnostuksen kohde ei olekaan vastakkaista sukupuolta, vaan ihastukset ovat aina olleet tyttöjä. Jo tarhasta tai ala-asteajoilta asti. Koulussa olin melko poikamainen ja olen sitä edelleenkin, mutta muutaman vuoden kestänyt koulukiusaaminen ei kulminoitunut omasta mielestä tähän, vaan muutamiin muihin seikkoihin.
Joka tapauksessa en omaa lesboutta myöntänyt ainakaan kavereille ennen kuin lukion viimeisenä vuonna, eli 2004. Siitä lähtien homouden myöntäminen edellä mainituissa asiahteyksissä on ollut melkoisen luontevaa, ja oonkin saanut elellä onnellisesti sateenkaarenvärisessä kuplassa, tietäen että ympärillä olevat ihmiset ovat suvaitsevaisia, tai jos eivät suvaitsevaisia, eivät anna asian häiritä niissä olosuhteissa, joissa tekemisissä olo on välttämätöntä.
Kuitenkin kuluneen vuoden aikana kupla on alkanut ensin kutistua ja lopulta saada säröjä. Isoimman kolauksen aluksi sai aikaan viime kesän Helsinki Prideen tehty pippurisumutehyökkäys. Kyseisen pilven läpi kulkeminen sai aikaan fyysisen epämiellyttävän tunteen lisäksi henkisen raivon ja osaltaan myös pahonvoinnin; miten joku oikeasti jaksaa?
Siihen asti Pride-kulkueet ovat saaneet kulkea melkoisen rauhassa, mitä nyt muutamia mielenosoittajia naurettavien kylttiensä kanssa on kulkueen matkaa ollut koettelemassa. Nämä on pystynyt sivuuttamaan hyvin helposti ajattelemalla, että kylttienheiluttelijoita on kourallinen, kun taas kulkueen osanottajamäärä on moninkertaistunut ensimmäisestä kulkueesta, johon itse osallistuin tuolloin 2004.
Pippurihyökkäyksen jälkipyykki taitaa edelleen olla käynnissä kymmenien rikosilmoituksien ansiosta, ja toivottavasti tekijät saavat rangaistuksen. Muutamia viikkoja tämän jälkeen Helsingin Setan ikkunat rikottiin. Näiden idioottimaisuuksien tekijät eivät käsittääkseni ole sitoutuneet mihinkään uskontokuntaan, vaan ovat jotain parkoja, joilla ei ole ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.
Sen sijaan Ylen Homoilta sai aikaan ev.lut.-kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien jäsenet varpailleen. Päivi Räsäsen kommentit nostettiin eniten esille, mutta niissähän ei nyt varsinaisesti mitään uutta ollut. Sen sijaan muutamana muun huomattavasti tympeämmät ja vastenmielisemmät kommentit sivuutettiin, mutta homous joka tapauksessa nousi jälleen framille. Jossain vaiheessa tuli vain toivottua, että josko tämäkin kohu nyt pikkuhiljaa laantuisi, jotta saisi taas olla rauhassa, sillä keskustelu ei juurikaan tuntunut enää etenevän mihinkään. Siltikin päällimmäiseksi fiilikseksi jäi surullisuus siitä, että joillekin ihmisille Jumalaan vedoten on tärkeämpää se, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneessaan, kenen kanssa he menevät naimisiin tai menevätkö ollenkaan ja vieläpä että missä, eikä suinkaan Raamatun ja Jeesuksen varmasti tärkeämmät opit ja asiat.
Viimeisimpänä on Nuotan Äläl alistu -kampanja, joka on SLEY:n, SEKL:n OPKO:n, Suomen Luther-säätiön, SRO Nuorisotyön ja Patmos Lähetyssäätiön käynnistämä kampanja olla alistumatta homoseksuaalisuuteen.
Ihan nyt kysyn vaan että WTF?! Tämä kampanja kertoo, että nuori voi valita (paino sanalle valita) oman seksuaalisuutensa ja olla altistumatta ja alistumatta median , ryhmäpaineen ja yhteiskunnan homomyönteisyydelle ja täten homoudelle. Että voit sitten ihan itse valita, mistä tykkäät. Valinnanvapauden painottaminen on ok, mutta minnekäs se valinnanvapaus sitten katosikaan, jos / kun teini-ikäinen ei koekaan, että heterous on omaan identiteettiin kuuluva asia.
Jos seksuaalisuus olisi vapaavalintaista, niin miksi ihmeessä tietentahtoen haluaisin ajaa itseni yhteiskunnallisesti siihen asemaan, missä itseäni voidaan lain, valtion (kirkko), valtionkirkosta erottautuneiden ja siihen kuulumattomien, mutta saman "Jumalan sanaa" julistavien toimesta sortaa, olla antamatta samoja oikeuksia, kokea mahdollisesti oman turvallisuuden uhatuksi ja esimerkiksi joutua valitsemaan matkakohteeni sillä perusteella, että missä en saa selkääni siitä hyvästä, että lomailen tyttöystäväni kanssa.
Olosuhteista riippuen homous ei nimittäin ole iloista rallattelua ja sateenkaarilippujen heiluttelua. Ympäröivät olosuhteet, tavat ja ihmiset voivat tehdä siitä helvetin, joka pahimmassa tapauksessa voi ajaa itsemurhaan. Jos seksuaalisiuuden voisi ennen kaikkea valita, miksi joku ottaisi "riskin"?
Tällä en tarkoita sitä, että oma elo olisi niin tuskaista, että tällä hetkellä kokisin tarvetta valita toisin. Omaksi onneksi olosuhteet ovat olleet suopeat, eikä merkittäviä vastoinkäymisiä lesbouden takia ole sattunut omalle kohdalle. Haluan vain pointata sen tosiasian, että aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat kuulua tällaisessa asiassa vähemmistöön, jos pahimmat skenaariot kävisivät toteen.
Uskon toki myös ympäristön merkitykseen asiassa; suvaitsevainen ilmapiiri näkynee siinä, mitä usklataa tehdä ja sanoa ilman, että on pelkoa tulla hylätyksi esimerkiksi perheen taholta. En usko eheytymiseen, mutta uskon siihen että voi myöhäisessä vaiheessa havaita että asiat ovat muuttuneet. Jos joku ihminen (vapaaehtoisesti) tulee uskoon, ja tämän myötä kokee että oma homous on poissa, go for it. Jos se tekee onnelliseksi, mikä sitä on kieltäminen.
Ylen Homoillan huumassa alkoi valtava kirkostaeroamisbuumi. Itse liityin edellisenä kesänä takaisin kirkkoon, sillä itselleni suotiin ilo olla ystävän lapsen kummi, mikä tässä tilanteessa edellytti kirkkoon liittymistä. Homoillan myötä en kuitenkaan eronnut kirkosta, koska en tiedä, onko se välttämättä paras tapa osoittaa mieltään tässä asiassa. Sinällään viime syksyiset kirkollisvaalit osuivat jännään saumaan, että äänestyslistat eivät ehtineet uusiutua, ja näin ollen jo eronneillakin oli ainakin teoriassa mahdollisuus äänestää vielä seurakuntavaaleissa. Monikohan tätä testasi?
Vieläkään en ole varma, haluanko erota kirkosta. Teinivuosina osallistuin melkoisen moneen rippikouluun isosen roolissa, mutta varsinaista uskoa ei ollut, eikä sitä ole vieläkään. Tiedän että kirkossa työskentelee ja kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät katso että Jeesuksen, Jumalan ja Raamatun tärkein sanoma on ollut uhota, kuinka homot joutuvat helvettiin. Tällä hetkellä kuitenkin mietin hyvin vakavasti sitä, että mikäli omaan perheeseen joskus lapsia siunaantuu, onko rippikoulu sellainen paikka, mihin lasta haluan lähettää.
Varsinkin viimeisen vuoden aikana ilmapiiri tuntuu kiristyneen homouden puolustajien ja sitä vastustavien välillä, eikä asiaa yhtään auta melkoisen todellinen uhka siitä, että PerSuista olisi tulossa hallituspuolue. Kauhulla odotan tulevia vaaleja ja sen lopputulosta. Luotan siihen että ystäväpiiriin kuuluu lähes yksinomaan sellaisia ihmisiä, jotka kamppailevat sitä vastaan. Onko se kaikki riittävästi, se jää nähtäväksi.
Lisäksi on mainittava että Älä alistu -kampanja on tämän päivän aikana poistettu Facebookista, mutta vastaavasti on poistettu myös event En alistu homofobialle. Tasa-arvoahan se kai tämäkin.
Mikäli joku tämän jaksoi lukea loppuun, toivon tämän kirjoituksen myötä, että mikäli joku tätä aikoo kommentoida, että pysyttäisiin hyvän maun rajoissa ja kunnioitetaan toisiamme, oli näkökanta mikä hyvänsä.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Iltajumppastelua
Kissan jahtaaminen rappukäytävässä aamukahden pintaan muutaman siiderin jälkeen on kyllä just sitä mitä viikonlopuiltani haluan. Saakeli. Seitsemänkerroksinen kerrostalo ja sen rappukäytävä tuntuu yllättävän suurelta ja loputtomalta kun ravaa kevyessä päihtymystilassa vapaudenhuumaisen bengalin perässä.
Ihan vaan FYI.
Ihan vaan FYI.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Hirveintä kuraa hetkeen
En oo kyllä pitkään aikaan konkreettisesti alkanut nauramaan, kun oon katsonut musavideota. Tää muutti asian.
En pysty. :D
En pysty. :D
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Glee!
Lauantaina Subin esittämä Gleen ensimmäinen tuotantokausi otti ja loppui. Perkule. Juurikaan koskaan jaksoja ei tullut katsottua varsinaisena lähetysaikana, mutta ainakin sunnuntain ohjelmistoon kuului tosi usein krapulaisena löhöäminen, Gleen katsominen ja välillä myös herkkisitkeskely, jonka kyllä osittain pistän krapulan piikkiin. Köh.
En siis myönnä viimeisessä jaksossa Don't Stop Believing alettua vollottaneeni, tai vastaavasti myöhemmässä vaiheessa kiroilleeni kyyneleet silmissä kuinka paska sarja on. :D
En nyt muista lähtökohtaisesti, että minkä verran Gleestä on tullut puhuttua, enkä jaksa omia jorinoita nyt lähteä pläräämään kaikkinensa läpi, mutta eihän sarja kovin kummoinen ole, jos siitä otettaisiin musiikkijutut pois, mutta niiden kera sarja on oikeasti aika oivaa viihdettä.
Kovin looginen ajallisesti sarja ei ole, ja välillä tuntuu että juonikuvioita on jotenkin liikaa, ja osa niistä unohdetaan monen jakson ajaksi ja yhtäkkiä nämä kaikki läiskitään valmiiksi yhden jakson aikana.
Musiikillisesti sarja on vähintäänkin antoisa, joka jaksosta useimmiten löytyy yksi tai useampi biisi, jotka jäävät soittolistoille pyörimään. Täytyy myös myöntää, että monesta biisistä oon tykännyt enemmän Glee-vetoina kuin alkuperäisinä, ja esim. parin biisin yhdistelmävedot on olleet aika kovia. Kaikki arvostus Beyoncea kohtaan, mutta Halo tuntuu armottoman hitaalta ilman Walking on Sunshinea siinä rinnalla.
(Vähän surkea laatu äänessä mutta no, ei mahda mitään)
Odotan aika innolla 2. kautta, mutta tuskinpa ihan malttaa odotella että Sub suo aloittaa sen esittämisen, joten katsellaan sitten muualta. Kurtin ja muutaman muun hahmon kuviot kiinnostavat tällä hetkellä eniten, jonkin verran jo niistä tiedänkin mutta pääpiirteet on onneksi vielä selvittämättä.
Kurt <3
En siis myönnä viimeisessä jaksossa Don't Stop Believing alettua vollottaneeni, tai vastaavasti myöhemmässä vaiheessa kiroilleeni kyyneleet silmissä kuinka paska sarja on. :D
En nyt muista lähtökohtaisesti, että minkä verran Gleestä on tullut puhuttua, enkä jaksa omia jorinoita nyt lähteä pläräämään kaikkinensa läpi, mutta eihän sarja kovin kummoinen ole, jos siitä otettaisiin musiikkijutut pois, mutta niiden kera sarja on oikeasti aika oivaa viihdettä.
Kovin looginen ajallisesti sarja ei ole, ja välillä tuntuu että juonikuvioita on jotenkin liikaa, ja osa niistä unohdetaan monen jakson ajaksi ja yhtäkkiä nämä kaikki läiskitään valmiiksi yhden jakson aikana.
Musiikillisesti sarja on vähintäänkin antoisa, joka jaksosta useimmiten löytyy yksi tai useampi biisi, jotka jäävät soittolistoille pyörimään. Täytyy myös myöntää, että monesta biisistä oon tykännyt enemmän Glee-vetoina kuin alkuperäisinä, ja esim. parin biisin yhdistelmävedot on olleet aika kovia. Kaikki arvostus Beyoncea kohtaan, mutta Halo tuntuu armottoman hitaalta ilman Walking on Sunshinea siinä rinnalla.
(Vähän surkea laatu äänessä mutta no, ei mahda mitään)
Odotan aika innolla 2. kautta, mutta tuskinpa ihan malttaa odotella että Sub suo aloittaa sen esittämisen, joten katsellaan sitten muualta. Kurtin ja muutaman muun hahmon kuviot kiinnostavat tällä hetkellä eniten, jonkin verran jo niistä tiedänkin mutta pääpiirteet on onneksi vielä selvittämättä.
Kurt <3
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Rolling in the Deep
Jatketaan vielä toistaiseksi musiikillisissa tunnelmissa.
En oo aikoihin ostanut mitään levyjä, ehkä viimeisin taisi olla Stam1nan Atlantis kun se ilmestyi viime vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen kaikki musiikki oikeastaan on tullut kuunneltua Spotifyn kautta.
Muutama päivä sitten törmäsin eräässä blogissa Adele -nimiseen laulajaan, jonka tuotantoon ei sillä hetkellä juuri ollut mahdollisuutta tutustua, mutta jostain tuli fiilis, että tähän voisi perehtyä paremminkin. Paria päivää myöhemmin asia muistui mieleen, ja kaivelin Spotifysta saatavilla olevaa tuotantoa.
Ehkä vahvimman fiiliksen saa kuuntelemalla suosituinta biisiä, joten Rolling in the Deep oli se, millä liikkeelle lähdettiin. Hel-ve-tin hyvä. Oikeasti.
Uusinta 21 -nimistä levyä Spotifyssa ei ole saatavilla, vaan ainoastaan aikaisempi muutaman vuoden vanha 19. Ihan kauhean kauaa ei tarvinnut asiaa miettiä, kun hiiri oli iTunesin Buy Album -namiskalla, eikä kyllä ole tarvinnut pettyä. Ihan koko levyä en vielä oo ehtinyt kuunnella läpi, yli puolet kuitenkin.
Mimmi on oikeasti -88 syntynyt ja ääni on "ihan kiva". Ja onhan toi nyt vähän kuumakin. Aksentista pari lisäpistettä.
Jos jaksaa katsoa, niin alla vielä n. vartin mittainen haastattelu levyn biisejä koskien, saapahan ainakin pieniä maistiaisia koko pläjäyksestä.
Mulla muuten on sellanen fiilis, että Rolling in the Deep soi joko maikkarin tai Nelosen jossain ohjelmakatsauksessa?
En oo aikoihin ostanut mitään levyjä, ehkä viimeisin taisi olla Stam1nan Atlantis kun se ilmestyi viime vuoden alkupuolella, mutta sen jälkeen kaikki musiikki oikeastaan on tullut kuunneltua Spotifyn kautta.
Muutama päivä sitten törmäsin eräässä blogissa Adele -nimiseen laulajaan, jonka tuotantoon ei sillä hetkellä juuri ollut mahdollisuutta tutustua, mutta jostain tuli fiilis, että tähän voisi perehtyä paremminkin. Paria päivää myöhemmin asia muistui mieleen, ja kaivelin Spotifysta saatavilla olevaa tuotantoa.
Ehkä vahvimman fiiliksen saa kuuntelemalla suosituinta biisiä, joten Rolling in the Deep oli se, millä liikkeelle lähdettiin. Hel-ve-tin hyvä. Oikeasti.
Uusinta 21 -nimistä levyä Spotifyssa ei ole saatavilla, vaan ainoastaan aikaisempi muutaman vuoden vanha 19. Ihan kauhean kauaa ei tarvinnut asiaa miettiä, kun hiiri oli iTunesin Buy Album -namiskalla, eikä kyllä ole tarvinnut pettyä. Ihan koko levyä en vielä oo ehtinyt kuunnella läpi, yli puolet kuitenkin.
Mimmi on oikeasti -88 syntynyt ja ääni on "ihan kiva". Ja onhan toi nyt vähän kuumakin. Aksentista pari lisäpistettä.
Jos jaksaa katsoa, niin alla vielä n. vartin mittainen haastattelu levyn biisejä koskien, saapahan ainakin pieniä maistiaisia koko pläjäyksestä.
Mulla muuten on sellanen fiilis, että Rolling in the Deep soi joko maikkarin tai Nelosen jossain ohjelmakatsauksessa?
torstai 3. maaliskuuta 2011
Musiikkipainotteista
Viime päivät on mennyt kyllä jotenkin hyvässä kiireessä, vaikka siltikin tuntuu että en olekaan saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Tähän "ei mitään aikaiseksi" -juttuun kuuluu kyllä myös se, että en oo jaksanut tai ehtinyt katsoa mitään sarjoja, joita yleensä tässä vaiheessa viikkoa on tullut katsottua.
Jono, minkä jo aikaisemmin loman jäljiltä kerroin kertyneen, on kasvanut entisestään. Huoh! Ehkä viikonloppuna saa hengähtää hetkisen, ja hautautua telkkarin ja sohvan tai tuolin ja tietokoneen väliin.
Sen sijaan oon fiilistellyt kaikenlaista musiikkia sitäkin enemmän. Tanssahtelen korkeintaan salaa ja yksin, mutta kompensoin jatkuvasta ihmisten läsnäolosta johtuvaa liikkumattomuutta lyömällä jaloilla tahtia ja hermostuttamalla muita pöydän rummutuksella (ja yskimisellä).
Parina päivänä on nyt soinut useahkoon otteeseen mm
Kuuntele biisi, älä katso "videota", jossa on yksi still-kuva.
Lisäksi alkuvuodesta oman Last.fm -tilin kuunneltujen biisien ykköseksi kivunnut Snow Patrolin Just Say Yes. (Mobiili)Spotify on muuten tehnyt melkoisia ihmeitä Last.fm:n tilastoille ja Spotify noin yleensä muutenkin on ollut aika mullistava juttu tässä parin vuoden aikana, mitä sitä on tullut käytettyä
Oivallista.
Musiikillisesta ilottelusta muuten vastaa viikottaisella annoksella Glee. High school -sarjanahan se ei kyllä kovin kummoinen ole, mutta musiikki-/musikaaliosuuksien takia sitä kyllä katsoo ihan todella mielellään. Mennään subin jakso per viikko -tahtia, mikä on kyllä sen osalta riittänyt oikein mainiosti.
Jono, minkä jo aikaisemmin loman jäljiltä kerroin kertyneen, on kasvanut entisestään. Huoh! Ehkä viikonloppuna saa hengähtää hetkisen, ja hautautua telkkarin ja sohvan tai tuolin ja tietokoneen väliin.
Sen sijaan oon fiilistellyt kaikenlaista musiikkia sitäkin enemmän. Tanssahtelen korkeintaan salaa ja yksin, mutta kompensoin jatkuvasta ihmisten läsnäolosta johtuvaa liikkumattomuutta lyömällä jaloilla tahtia ja hermostuttamalla muita pöydän rummutuksella (ja yskimisellä).
Parina päivänä on nyt soinut useahkoon otteeseen mm
Kuuntele biisi, älä katso "videota", jossa on yksi still-kuva.
Lisäksi alkuvuodesta oman Last.fm -tilin kuunneltujen biisien ykköseksi kivunnut Snow Patrolin Just Say Yes. (Mobiili)Spotify on muuten tehnyt melkoisia ihmeitä Last.fm:n tilastoille ja Spotify noin yleensä muutenkin on ollut aika mullistava juttu tässä parin vuoden aikana, mitä sitä on tullut käytettyä
Oivallista.
Musiikillisesta ilottelusta muuten vastaa viikottaisella annoksella Glee. High school -sarjanahan se ei kyllä kovin kummoinen ole, mutta musiikki-/musikaaliosuuksien takia sitä kyllä katsoo ihan todella mielellään. Mennään subin jakso per viikko -tahtia, mikä on kyllä sen osalta riittänyt oikein mainiosti.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Ihan vaan että mää en kestä..
...tätä odottamista! Viel kuukaus!
Vähän surkea klippi, mutta eipä parempaakaan saatavilla.
// edit: Youtubesta video on näemmä poistettu, mutta pätkän voit katsoa täältä
Vähän surkea klippi, mutta eipä parempaakaan saatavilla.
// edit: Youtubesta video on näemmä poistettu, mutta pätkän voit katsoa täältä
perjantai 25. helmikuuta 2011
My dream, it doesn't look like this.
Aloitetaas sillä, että kuinka moni on seurannut Greyn Anatomian 7. tuotantokautta. En ihan tarkalleen muista, että mihin Nelonen veti (taas) viivan tauon merkeissä, mutta ihan voin sanoa suoraan että mää inhoan sitä suuntaa, mihin Greyn Anatomian Callien ja Arizonan juttu on menossa.
Miksi aina hyvien roolihahmojen / parisuhteiden pitää kuihtua kasaan tai ainakin niitä pitää kiduttaa draaman merkeissä niin paljon. Joo, tiedän kyllä että kyseessä on täysin fiktiivinen sarja, mutta silti.
Ehkä eniten tässä syö on se sama asia, mikä näyttäisi vaivaavan monia samaista pariskuntaa "fanittavien" keskuudessa, että jos kyseessä on naispari, miksei se voi pysyä sellaisena. Tässäkin on nyt pakko ollut tehdä selväksi se, että eihän nyt herraisä naispari voi saada lasta ilman, että mies (Sloan tässä tapauksessa) on mukana hamaan loppuun asti, about.
Jakson 16. kohtaus päättyy otsikon mukaiseen Arizonan lauseeseen: "And me, this is not my dream. My dream doesn't look like this."
Jos muuten joku haluaa seurata Calzonan (ei oo muuten mun keksimä nimitys, luonnollisestikaan) kehityskulkua esim. alusta loppuun, löytyy youtubesta käyttäjältä Betweenthalines hyvät videorecapit Calzonan kehityskulusta. Viime aikojen katsottava on, kiitos Shonda Rhimesin, vähän surkeaa katsottavaa, mutta ehkä parempaa luvassa.
Ehkä edes musikaalijaksossa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, sillä Callieta esittävä Sara Ramirez on oikeasti aivan hiivatin hyvä laulaja, ja Ramirez onkin esiintynyt mm. Broadwaylla Spamalot -musikaalissa. Greyssa kuullaan myös esim. 6. kauden joulujaksossa oiva a cappella -versio Silent night -joululaulusta,
Ohessa klippi Spamalotista, joka siis perustuu Monty Pythonin Holy Grailiin. Ramirez otti ja voitti nelisen vuotta sitten myös Tonyn kyseisen musikaalin Lady of the Lakena. Vilkaisepa huvin vuoksi alla oleva klippi vuodelta 2005 Tony Awardseista.
Jos Sara joskus vielä palaa Broadwaylle, allekirjoittanut ottaa vaikka lainaa lentolippuihin ja hotelleihin ja hupsahtaa Jenkkeihin.
Miksi aina hyvien roolihahmojen / parisuhteiden pitää kuihtua kasaan tai ainakin niitä pitää kiduttaa draaman merkeissä niin paljon. Joo, tiedän kyllä että kyseessä on täysin fiktiivinen sarja, mutta silti.
Ehkä eniten tässä syö on se sama asia, mikä näyttäisi vaivaavan monia samaista pariskuntaa "fanittavien" keskuudessa, että jos kyseessä on naispari, miksei se voi pysyä sellaisena. Tässäkin on nyt pakko ollut tehdä selväksi se, että eihän nyt herraisä naispari voi saada lasta ilman, että mies (Sloan tässä tapauksessa) on mukana hamaan loppuun asti, about.
Jakson 16. kohtaus päättyy otsikon mukaiseen Arizonan lauseeseen: "And me, this is not my dream. My dream doesn't look like this."
Jos muuten joku haluaa seurata Calzonan (ei oo muuten mun keksimä nimitys, luonnollisestikaan) kehityskulkua esim. alusta loppuun, löytyy youtubesta käyttäjältä Betweenthalines hyvät videorecapit Calzonan kehityskulusta. Viime aikojen katsottava on, kiitos Shonda Rhimesin, vähän surkeaa katsottavaa, mutta ehkä parempaa luvassa.
Ehkä edes musikaalijaksossa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, sillä Callieta esittävä Sara Ramirez on oikeasti aivan hiivatin hyvä laulaja, ja Ramirez onkin esiintynyt mm. Broadwaylla Spamalot -musikaalissa. Greyssa kuullaan myös esim. 6. kauden joulujaksossa oiva a cappella -versio Silent night -joululaulusta,
Ohessa klippi Spamalotista, joka siis perustuu Monty Pythonin Holy Grailiin. Ramirez otti ja voitti nelisen vuotta sitten myös Tonyn kyseisen musikaalin Lady of the Lakena. Vilkaisepa huvin vuoksi alla oleva klippi vuodelta 2005 Tony Awardseista.
Jos Sara joskus vielä palaa Broadwaylle, allekirjoittanut ottaa vaikka lainaa lentolippuihin ja hotelleihin ja hupsahtaa Jenkkeihin.
torstai 24. helmikuuta 2011
Life
Katsoinpa sitten viimein Chicago Coden kolmannen jakson. Tässä vaiheessa sarjan asetelmat tuo mulle aika paljon mieleen Lifen, jonka molemmat tuotantokaudet maikkari näytti vuosi pari takaperin yhteen putkeen (pieni ihme).
Molemmissa sarjoissa pyöritään yksittäisten tapahtumien sivussa pidemmässä juonikuviossa, mitkä vielä molemmat sisältävät jonkin näköistä salaliittoa ja korruptiota. Life menee myöskin allekirjoittaneen mielestä loistaviin sarjoihin, ja musta on todella sääli että sitä tehtiin vain kaksi tuotantokautta.
Damian Lewis vetää Charlie Crewsin roolissa nappisuorituksen poliisina, joka on istutettu turhanpäiten vankilaan lavastettuna oman vaimonsa murhasta ja jolle on maksettu hyvät rahat kyseisestä vankilakeikasta korvaukseksi. Työparinaan Crewsilla on Dani Reese, joka on heitetty Crewsin pariksi väkipakolla. Reesen roolia esittävä Sarah Shahi ei ainakaan ole pahaksi sarjan visuaaliselle ilmeelle. Jotkut paremminkin ehkä tietävät kyseisen näyttelijättären L-koodin Carmenina. Not bad?
(http://www.tvsquad.com)
Damian Lewisista on luonnollisesti pakko muuten mainita toki myös Band of Brothers, mitä ei kyllä Ylellä pyörivä The Pacific kyllä päihitä millään. Toissa joulukuussa oltiin Lontoossa, ja päädyttiin tovereiden kesken johonkin Piccadilly Circusin lähellä sijaitsevaan pubiin oluselle. Matkalla sinne satuttiin kävelemään jonkun teatterin ohi, missä oli juurikin kyseisenä iltana The Misanthropen ensi-iltaesitys, ja naureskeltiin että olispa hauskaa jos vaikka herra Lewis ja esityksessä mukana ollut Keira Knightley sattuisi kävelemään vastaan. Kun muutama tuopponen oli otettu, Lewis itseasiassa lopulta tulikin samaan kuppilaan. Meillä hieman putos leuat lattiian, kun taas osa pöytäseurueesta lähinnä ihmetteli kuka kyseinen tyyppi edes on.
Saatiinpahan napattua yksi paparazzikuva.
Maikkari muuten ainakin vähän aikaan sitten näytti Lifen uusintakierrosta, tosin niinkin järkevään esitysaikaan kuin pe-la välisenä yönä. Kannattaa tutustua, jos ei vielä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta ja jos se nyt vielä ylipäänsä pyörii. Huomenna ei ainakaan kyllä esitystä näyttänyt olevan. Ota tästäkin sitten selvää.
Molemmissa sarjoissa pyöritään yksittäisten tapahtumien sivussa pidemmässä juonikuviossa, mitkä vielä molemmat sisältävät jonkin näköistä salaliittoa ja korruptiota. Life menee myöskin allekirjoittaneen mielestä loistaviin sarjoihin, ja musta on todella sääli että sitä tehtiin vain kaksi tuotantokautta.
Damian Lewis vetää Charlie Crewsin roolissa nappisuorituksen poliisina, joka on istutettu turhanpäiten vankilaan lavastettuna oman vaimonsa murhasta ja jolle on maksettu hyvät rahat kyseisestä vankilakeikasta korvaukseksi. Työparinaan Crewsilla on Dani Reese, joka on heitetty Crewsin pariksi väkipakolla. Reesen roolia esittävä Sarah Shahi ei ainakaan ole pahaksi sarjan visuaaliselle ilmeelle. Jotkut paremminkin ehkä tietävät kyseisen näyttelijättären L-koodin Carmenina. Not bad?
Damian Lewisista on luonnollisesti pakko muuten mainita toki myös Band of Brothers, mitä ei kyllä Ylellä pyörivä The Pacific kyllä päihitä millään. Toissa joulukuussa oltiin Lontoossa, ja päädyttiin tovereiden kesken johonkin Piccadilly Circusin lähellä sijaitsevaan pubiin oluselle. Matkalla sinne satuttiin kävelemään jonkun teatterin ohi, missä oli juurikin kyseisenä iltana The Misanthropen ensi-iltaesitys, ja naureskeltiin että olispa hauskaa jos vaikka herra Lewis ja esityksessä mukana ollut Keira Knightley sattuisi kävelemään vastaan. Kun muutama tuopponen oli otettu, Lewis itseasiassa lopulta tulikin samaan kuppilaan. Meillä hieman putos leuat lattiian, kun taas osa pöytäseurueesta lähinnä ihmetteli kuka kyseinen tyyppi edes on.
Saatiinpahan napattua yksi paparazzikuva.
Maikkari muuten ainakin vähän aikaan sitten näytti Lifen uusintakierrosta, tosin niinkin järkevään esitysaikaan kuin pe-la välisenä yönä. Kannattaa tutustua, jos ei vielä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta ja jos se nyt vielä ylipäänsä pyörii. Huomenna ei ainakaan kyllä esitystä näyttänyt olevan. Ota tästäkin sitten selvää.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Ruuhkaa
Hittolainen. Oon kamalan vaikean valinnan edessä; meenkö auttamaan kaveria muutossa vai hautaudunko vällyjen alle taistelemaan alkavaa flunssaa vastaan telkkarin (ja TV-sarjojen) ääreen. Periaatteessa pitäisi auttaa siinä muutossa, mutta olisihan se fiksua jäädä kotiin.
Oikeastaan mulla ei edes olisi aikaa olla kipeä tällä viikolla, vaikka se olisikin tosi hyvä mahdollisuus kiriä kiinni kaikki sarjat, mistä on tullut uusia jaksoja ja uppoutua bokseihin.
Sitä paitsi, olin justiinsa kipeä, joskaan en joutunut ottamaan muistaakseni saikkua, kun näppärästi joku yskätauti iski pitkän viikonlopun ajaksi. Ei musta ole nyt tällaseen.
Katsottavana olisi:
Greyn Anatomia, S07E15
The Big Bang Theory, S04E16
Off the Map, muutama jakso
Chicago Code S01E03
The Pacific, yksi tai kaks jaksoa, mitkä on Ylen lähetyksistä jäänyt katsomatta
Viimeisimmän Gleen sentään ehdin katsoa eilen. Ja tänään maikkarilta alkaa Southland. Siihen kyllä pitää tutustua, vaikutti ihan ok:lta ainakin.
Oikeastaan mulla ei edes olisi aikaa olla kipeä tällä viikolla, vaikka se olisikin tosi hyvä mahdollisuus kiriä kiinni kaikki sarjat, mistä on tullut uusia jaksoja ja uppoutua bokseihin.
Sitä paitsi, olin justiinsa kipeä, joskaan en joutunut ottamaan muistaakseni saikkua, kun näppärästi joku yskätauti iski pitkän viikonlopun ajaksi. Ei musta ole nyt tällaseen.
Katsottavana olisi:
Greyn Anatomia, S07E15
The Big Bang Theory, S04E16
Off the Map, muutama jakso
Chicago Code S01E03
The Pacific, yksi tai kaks jaksoa, mitkä on Ylen lähetyksistä jäänyt katsomatta
Viimeisimmän Gleen sentään ehdin katsoa eilen. Ja tänään maikkarilta alkaa Southland. Siihen kyllä pitää tutustua, vaikutti ihan ok:lta ainakin.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Bones, Kova laki: Erikoisyksikkö, ei kuvia, pelkkää (laatu)tekstiä.
Nyt on lomat lusittu, minkä vuoksi tälläkin rintamalla oli taas hiljaisempaa. Piipahdin jossain tuolla susirajan tuntumassa (no en oikeasti, ihan pohojanmaalla vaan), ja sieltä tarttui mukaan Bonesin 1. kausi sekä Kova laki: Erikoisyksikön 1. ja 2. tuotantokaudet.
Alotin kevyemmällä Bonesilla, ja virittäydyn tummempiin tunnelmiin kunhan tää on raivattu ensin tieltä. En siis Bonesia ole muuten katsellut, kuin jotain satunnaisia jaksoja sieltä sun täältä telkkarista, mutta muutaman ekan jakson perusteella olisi voinut olla ehkä aihettakin alkaa seuraamaan aikaisemminkin.
Erikoisyksikkö on taas puolestaan ollut jo tosi pitkään lempparirikossarjojen joukossa, joskin niitähän riittää. Genre on melkeinpä yleisin niistä sarjoista, mitä tulee seurattua. Ozista tuttu henkilöstö ei kyllä yhtään heikennä sarjan tasoa, päin vastoin. Christopher Meloni on kova jätkä, ja nyt vasta huomasin että ekalla kaudella mukana piipahtaa Kylmässä ringissä Ryan O'Reillya esittänyt Dean Winters. Dääm! O'Reilly oli koko Ozin siistein jätkä about.
Se recapin ajankohtaisuus muuten taisikin mennä jo, jenkeissä esitettiin Greystä torstaina jo uusi jakso, mikä on itseltäkin vielä katsomatta. Ja Glee. Ja luoja ties vaikka mitä.
Kattooko joku muuten Idolsia? Vaikuttaakos Suomen leikit vähän karaokekilpailulta verrattuna jenkkeihin (vaikka onhan siellä ehkä kolmetoista ihmistä enemmän asumassakin....) Ja Olli Lindholm tyhjensi kyllä jasson. Saakeli mikä sälli.
Alotin kevyemmällä Bonesilla, ja virittäydyn tummempiin tunnelmiin kunhan tää on raivattu ensin tieltä. En siis Bonesia ole muuten katsellut, kuin jotain satunnaisia jaksoja sieltä sun täältä telkkarista, mutta muutaman ekan jakson perusteella olisi voinut olla ehkä aihettakin alkaa seuraamaan aikaisemminkin.
Erikoisyksikkö on taas puolestaan ollut jo tosi pitkään lempparirikossarjojen joukossa, joskin niitähän riittää. Genre on melkeinpä yleisin niistä sarjoista, mitä tulee seurattua. Ozista tuttu henkilöstö ei kyllä yhtään heikennä sarjan tasoa, päin vastoin. Christopher Meloni on kova jätkä, ja nyt vasta huomasin että ekalla kaudella mukana piipahtaa Kylmässä ringissä Ryan O'Reillya esittänyt Dean Winters. Dääm! O'Reilly oli koko Ozin siistein jätkä about.
Se recapin ajankohtaisuus muuten taisikin mennä jo, jenkeissä esitettiin Greystä torstaina jo uusi jakso, mikä on itseltäkin vielä katsomatta. Ja Glee. Ja luoja ties vaikka mitä.
Kattooko joku muuten Idolsia? Vaikuttaakos Suomen leikit vähän karaokekilpailulta verrattuna jenkkeihin (vaikka onhan siellä ehkä kolmetoista ihmistä enemmän asumassakin....) Ja Olli Lindholm tyhjensi kyllä jasson. Saakeli mikä sälli.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Off the Map
Vuorossa on ollut tutustuminen jo aikaisemminkin sivulauseessa mainittuun Off the Mapiin, joka siis on ABC:n uusi lääkärisarja. Luulisi tosin että jo pari sairaalasarjaa kanavalle riittäisi, mutta selkeästi Greyn anatomian ja sen spin off:lle Private Practicelle (ja näköjään vielä General Hospitalille) on pitänyt saada yksi lisätoveri, ihan vaan vertailun vuoksi. Tämänkin sarjan takana on Greyn ja Private Practisen kirjoittaja Shonda Rhimes.
Sikäli että Private Practiceen (ihanasti Rakkauden anatomia maikkarin suomennoksena, kiitos tästä) en juurikaan ole perehtynyt, niin General Hospitaliin en ollenkaan. Off the Map sijoittuu Etelä-Amerikkaan, luoja ties minne sinne, jossa pyöritetään paikallisille pientä ja melko alkeellista klinikkaa.
Klinikalle saapuu ensimmäisessä jaksossa kolme uutta lääkäriä, joiden aikaisemman uran vastoinkäymiset ja "luurangot" paljastuvat jo melko varhaisessa vaiheessa. On traagista sulhasen menetystä, väärään diagnoosiin kuollutta lapsipotilasta sekä muuten vain lääkiksen bailannutta ja ei-niin-hyvää lääkäriä.
Lisäksi on klinikan "vanhat parrat", Ben Keeton (Martin Henderson), Zee Alvarez (Valerie Cruz) ja Otis Cole (Jason George), jotka pitävät jöötä noviisien heilutellessa käsiään, vaikka siinä ohessa toki pelastetaankin muutamia elämiä ja ehkä tehdään virhearvioita.
Jos nyt sarjasta jotain pitää sanoa, niin kyllähän tuo viihdyttää, mutta eipä kyllä tätä ainakaan todenperäisyyden kannalta tarvitse katsoa. Vaikka mitään en lääketieteestä tiedäkään, niin ihan purematta en niele, että kookospähkinän mehua (maitoa?) voidaan käyttää verisiirteen tilalla, koska siinä on jotain samoja asioita kuin veriplasmassa? No, viihdettähän tämä, draaman puolella vahvasti.
Ehkä eniten tällä hetkellä pidän Zach Gilfordin esittämästä Tommy Fullerista sekä Mamie Gummerin Mina Minardista. Gilfordin hahmo on täysin erilainen kuin FNL:ssä hänen esittämänsä Matt Saracen. Roolihahmo vaikuttaa tällä hetkellä parin jakson perusteella omahyväisehköltä ja tilannetajuttomalta mäntiltä. Mina Minard puolestaan vähän munattomalta vässykältä, joka ei oikein pärjää potilaiden kanssa sosiaalisesti, mutta vaikuttaa muuten ihan pätevältä lääkäriltä, jolla lienee lopulta uskallusta enemmänkin. Aika näyttää. Tämä siis oma mielipide, tiedä, miten roolit on tarkoitettu kirjoittaa. :)
Pitäneehän tätä alkaa seuraamaan, saas nähdä tuodaanko sarjaa Suomen televisioon esitettäväksi lainkaan. Jos nyt ei muuten sarja kiinnosta, mutta ainahan tuon voi vilkaista Hawaijin ihan kivojen maisemien tähden.
Aini, toinen jakso Chicago Codea oli pätevä kanssa. Pidetään sekin siis listoilla.
Sikäli että Private Practiceen (ihanasti Rakkauden anatomia maikkarin suomennoksena, kiitos tästä) en juurikaan ole perehtynyt, niin General Hospitaliin en ollenkaan. Off the Map sijoittuu Etelä-Amerikkaan, luoja ties minne sinne, jossa pyöritetään paikallisille pientä ja melko alkeellista klinikkaa.
Klinikalle saapuu ensimmäisessä jaksossa kolme uutta lääkäriä, joiden aikaisemman uran vastoinkäymiset ja "luurangot" paljastuvat jo melko varhaisessa vaiheessa. On traagista sulhasen menetystä, väärään diagnoosiin kuollutta lapsipotilasta sekä muuten vain lääkiksen bailannutta ja ei-niin-hyvää lääkäriä.
Lisäksi on klinikan "vanhat parrat", Ben Keeton (Martin Henderson), Zee Alvarez (Valerie Cruz) ja Otis Cole (Jason George), jotka pitävät jöötä noviisien heilutellessa käsiään, vaikka siinä ohessa toki pelastetaankin muutamia elämiä ja ehkä tehdään virhearvioita.
Jos nyt sarjasta jotain pitää sanoa, niin kyllähän tuo viihdyttää, mutta eipä kyllä tätä ainakaan todenperäisyyden kannalta tarvitse katsoa. Vaikka mitään en lääketieteestä tiedäkään, niin ihan purematta en niele, että kookospähkinän mehua (maitoa?) voidaan käyttää verisiirteen tilalla, koska siinä on jotain samoja asioita kuin veriplasmassa? No, viihdettähän tämä, draaman puolella vahvasti.
Ehkä eniten tällä hetkellä pidän Zach Gilfordin esittämästä Tommy Fullerista sekä Mamie Gummerin Mina Minardista. Gilfordin hahmo on täysin erilainen kuin FNL:ssä hänen esittämänsä Matt Saracen. Roolihahmo vaikuttaa tällä hetkellä parin jakson perusteella omahyväisehköltä ja tilannetajuttomalta mäntiltä. Mina Minard puolestaan vähän munattomalta vässykältä, joka ei oikein pärjää potilaiden kanssa sosiaalisesti, mutta vaikuttaa muuten ihan pätevältä lääkäriltä, jolla lienee lopulta uskallusta enemmänkin. Aika näyttää. Tämä siis oma mielipide, tiedä, miten roolit on tarkoitettu kirjoittaa. :)
Pitäneehän tätä alkaa seuraamaan, saas nähdä tuodaanko sarjaa Suomen televisioon esitettäväksi lainkaan. Jos nyt ei muuten sarja kiinnosta, mutta ainahan tuon voi vilkaista Hawaijin ihan kivojen maisemien tähden.
Aini, toinen jakso Chicago Codea oli pätevä kanssa. Pidetään sekin siis listoilla.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Selittelyä, Kuninkaan puhe ja vähän Wickediä
Oho, tässä onkin mennyt muutama päivä aika heittämällä. Joku loma ja unirytmin sekoitus ja joku sunnuntaipäihtyminen sotki vähän kuvioita. Kohtahan sen recapin voikin tehdä jo seuraavasta Grey-jaksosta. Koetan tsempata huomenna asian kanssa, mutta en lupaa kyllä mitään.
Sen sijaan kävin eilen katsomassa Kuninkaan puheen. Eilinen ei ystävänpäivästä huolimatta ollut mitenkään sosiaalisuuden huipentuma, joten lippua ostaessani keskustelua käytiin jotakuinkin näin:
"Mistä sä haluaisit paikan?"
"Oikeastaan aika sama, ei mielellään ihmisten viereen."
Lopputuloksena oli oma rauha, vaikkakin lähin ihminen oli noin kolmen penkin päässä, mutta kyllähän se nyt riitti.
Itse leffasta: Tykkäsin. En kauheasti itse oo koskaan välittänyt juurikaan Colin Firthistä, tai ainakaan Firth ei näyttelijänä herätä vaikkapa PAKKONÄHÄ-fiiliksiä, kun huomaa herran tähdittävän jotain elokuvaa. Kuninkaan puheen ajaksi pystyin unohtamaan sen, ja kyllä Firth oli melkoisen vakuuttava ja hyvä roolissaan.
Olinkin lukenut jo, että leffa on välillä ihan hauskakin, oli vaan vähän vaikea kuvitella, että millä tavalla huumori on siinä voitu toteuttaa, aihepiiri kun on vähän persjäykkä; puhevammainen (tuleva) kuningas.
En olekaan muita Oscar-ehdokas-leffoja oikein nähnytkään, mutta ymmärrän kyllä miksi tämä on ehdokkuuksia keräillyt. Katsotaan, miten käy.
Sunnuntaina puolestaan DTM:ssä oli TalkShow, joka on siis Drag Queen Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen hostaama sunnuntai-ilottelu. Olin vasta ensimmmäistä kertaa paikalla katsomassa, että millaisesta pläjäyksestä oikeastaan on edes kyse, sunnuntai kun ei yleisesti kuulu niihin päiviin, jolloin lähden humpalle.
Aira Samulinin vierailu missattiin Feenixin sunnuntaibingon (!! :D ) vuoksi , mutta se nyt ei kauheasti jäänyt kaivelemaan, sillä Airan jälkeen haastateltavaksi tulivat Wicked-musikaalin esiitnyjäkaartiin kuuluvat Anna-Maija Tuokko ja Maria Ylipää. Tässä on ollut tarkoitus jo melko pitkään käydä kyseinen musikaali tarkistamassa, mutta nyt ainakin sai lisäpontta tähän yritykseen, sillä sen verran hyvin Tuokko ja Ylipää pari musikaalin kappaletta esittivät.
Ihan kerrottakoon, että musikaaleista on tässä parin kolmen vuoden aikana muodostunut melko iso juttu, joten esimerkiksi kumpaankin Lontoon -reissuun on musikaali kuulunut, kuten New Yorkin matkallakin. Suomessa vähän vähänlaisesti musikaaleja tuntuu pyörivän, tai sitten vaan kuvittelen. Tosin mä en ole meidän taloudessa se, joka näistä musikaalihommista voisi väittää tietävänsä enemmän.
Sen sijaan kävin eilen katsomassa Kuninkaan puheen. Eilinen ei ystävänpäivästä huolimatta ollut mitenkään sosiaalisuuden huipentuma, joten lippua ostaessani keskustelua käytiin jotakuinkin näin:
"Mistä sä haluaisit paikan?"
"Oikeastaan aika sama, ei mielellään ihmisten viereen."
Lopputuloksena oli oma rauha, vaikkakin lähin ihminen oli noin kolmen penkin päässä, mutta kyllähän se nyt riitti.
Itse leffasta: Tykkäsin. En kauheasti itse oo koskaan välittänyt juurikaan Colin Firthistä, tai ainakaan Firth ei näyttelijänä herätä vaikkapa PAKKONÄHÄ-fiiliksiä, kun huomaa herran tähdittävän jotain elokuvaa. Kuninkaan puheen ajaksi pystyin unohtamaan sen, ja kyllä Firth oli melkoisen vakuuttava ja hyvä roolissaan.
Olinkin lukenut jo, että leffa on välillä ihan hauskakin, oli vaan vähän vaikea kuvitella, että millä tavalla huumori on siinä voitu toteuttaa, aihepiiri kun on vähän persjäykkä; puhevammainen (tuleva) kuningas.
En olekaan muita Oscar-ehdokas-leffoja oikein nähnytkään, mutta ymmärrän kyllä miksi tämä on ehdokkuuksia keräillyt. Katsotaan, miten käy.
Sunnuntaina puolestaan DTM:ssä oli TalkShow, joka on siis Drag Queen Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen hostaama sunnuntai-ilottelu. Olin vasta ensimmmäistä kertaa paikalla katsomassa, että millaisesta pläjäyksestä oikeastaan on edes kyse, sunnuntai kun ei yleisesti kuulu niihin päiviin, jolloin lähden humpalle.
Aira Samulinin vierailu missattiin Feenixin sunnuntaibingon (!! :D ) vuoksi , mutta se nyt ei kauheasti jäänyt kaivelemaan, sillä Airan jälkeen haastateltavaksi tulivat Wicked-musikaalin esiitnyjäkaartiin kuuluvat Anna-Maija Tuokko ja Maria Ylipää. Tässä on ollut tarkoitus jo melko pitkään käydä kyseinen musikaali tarkistamassa, mutta nyt ainakin sai lisäpontta tähän yritykseen, sillä sen verran hyvin Tuokko ja Ylipää pari musikaalin kappaletta esittivät.
Ihan kerrottakoon, että musikaaleista on tässä parin kolmen vuoden aikana muodostunut melko iso juttu, joten esimerkiksi kumpaankin Lontoon -reissuun on musikaali kuulunut, kuten New Yorkin matkallakin. Suomessa vähän vähänlaisesti musikaaleja tuntuu pyörivän, tai sitten vaan kuvittelen. Tosin mä en ole meidän taloudessa se, joka näistä musikaalihommista voisi väittää tietävänsä enemmän.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Clear eyes, full heart, can't lose!
Okei, sanoin että seuraavaksi postaan recapin Greyn anatomian viimeisimmästä jaksosta, mutta suunnitelmiin tuli (ansaittu) muutos. Aikaisemmin jo mainitsin Friday Night Lightsin olevan yksi suosikki-TV-sarjoista, ja oikeastaan voisin lisätä yhden adjektiivin lisää: sarja on yksi parhaimmista.
Sarja perustuu saman nimiseen kirjaan ja elokuvaan, minkä Peter Berg, Brian Gazer ja David Nevins ovat venyttäneet viiden kauden mittaiseksi draamaksi, joka alkoi 2006. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta tällä hetkellä en tiedä, haluaisinko edes, sillä sarjan saavuttama status itselle on sen verran suuri.
Jos sarja (tai elokuva / kirja) ei ole tuttu, lyhkäisyydessään kuvio on tämä: Teksasin Dillonissa amerikkalainen jalkapallo on lähes elämääkin suurempi asia, ja kaupungin jalkapallojoukkue Dillon Panthers futiskulttuurin sydän. Kyle Chandlerin esittämä coach Eric Taylor Tammy-vaimonsa ja Julie-tyttärensä kanssa muodostavat sarjan ytimen, minkä ympärillä pyörii joukkueellinen lukioikäisiä pelaajia.
Chandler lienee monelle tutumpi 90-luvulla Suomessakin pyörineestä Aikavarkaasta, mutta kriitikoiden ja katsojien ylistämänä coach Taylorina Chandler taisi tehdä elämänsä roolin viiden kauden ajan.
Kolmen kauden jälkeen kuviot hieman muuttuvat ja Panthersien sijaan sarjassa seurataan East Dillon Lionsin kehittymistä ns keräilyeräjoukkueesta aina viitoskauden State Finaliin asti.
Sarjan alkuperäinen elinaika oli vain kahden kauden mittainen, mutta kuten todettu, sarja sai lopulta kolme kautta lisää, ansaitusti. Vaikka kriitikot ovatkin sarjaa ylistäneet, ei Friday Night Lights varsinaisesti päässyt suuren yleisön suosioon (vai tietoisuuteen, dunno), mikä on sikäli erittäin sääli, sillä tällä hetkellä sarja on mun mielestä äärimmäisen aliarvostettu. FNL:n kuvaus on tehty jotakuinkin kokonaan käsikameralla, mikä tuo musta varsin kivan sävyn jaksoihin.
Suurin osa näyttelijöistä oli itselle varsin tuntemattomia sarjan alussa, mutta heistä on tullut nähtyä kuitenkin hyvin monia muissa sarjoissa. Jo aikaisemmin mainittu Matt Lauria Chicago Codessa, Matt Saracenia esittänyt Zach Gilford Greyn anatomiassa yhden jakson verran sekä uudessa ABC:n Off the Mapissa sekä esimerkiksi Minka Kelly tulee näkymään Charlie's Angelsin remake-TV-sarjassa.
http://www.nbc.com/friday-night-lights/photos
Sarja sai arvoisensa ja melko herkkiksen päätöksen Yhdysvalloissa 9.2., ja tuon jakson katsoinkin äsken. Sarjalla on kumma tapa saada allekirjoittanut vollottamaan, jos ei nyt joka jaksossa niin ainakin suurimmassa osassa, eikä viimeinen jakso tehnyt poikkeusta.
Enpä arvannut 2007, kun SubTV alkoi näyttää FNL:ää, että millaisen siteen sarjaan onnistunkaan muodostamaan. Olo on jokseenkin poikkeuksellisen tyhjä, vaikka monia sarjoja onkin tullut katsottua alusta loppuun; harvalla vain on ollut ihan tällainen vaikutus.
(http://www.nbc.com/friday-night-lights/photos/)
Sarja perustuu saman nimiseen kirjaan ja elokuvaan, minkä Peter Berg, Brian Gazer ja David Nevins ovat venyttäneet viiden kauden mittaiseksi draamaksi, joka alkoi 2006. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta tällä hetkellä en tiedä, haluaisinko edes, sillä sarjan saavuttama status itselle on sen verran suuri.
Jos sarja (tai elokuva / kirja) ei ole tuttu, lyhkäisyydessään kuvio on tämä: Teksasin Dillonissa amerikkalainen jalkapallo on lähes elämääkin suurempi asia, ja kaupungin jalkapallojoukkue Dillon Panthers futiskulttuurin sydän. Kyle Chandlerin esittämä coach Eric Taylor Tammy-vaimonsa ja Julie-tyttärensä kanssa muodostavat sarjan ytimen, minkä ympärillä pyörii joukkueellinen lukioikäisiä pelaajia.
Chandler lienee monelle tutumpi 90-luvulla Suomessakin pyörineestä Aikavarkaasta, mutta kriitikoiden ja katsojien ylistämänä coach Taylorina Chandler taisi tehdä elämänsä roolin viiden kauden ajan.
Kolmen kauden jälkeen kuviot hieman muuttuvat ja Panthersien sijaan sarjassa seurataan East Dillon Lionsin kehittymistä ns keräilyeräjoukkueesta aina viitoskauden State Finaliin asti.
Sarjan alkuperäinen elinaika oli vain kahden kauden mittainen, mutta kuten todettu, sarja sai lopulta kolme kautta lisää, ansaitusti. Vaikka kriitikot ovatkin sarjaa ylistäneet, ei Friday Night Lights varsinaisesti päässyt suuren yleisön suosioon (vai tietoisuuteen, dunno), mikä on sikäli erittäin sääli, sillä tällä hetkellä sarja on mun mielestä äärimmäisen aliarvostettu. FNL:n kuvaus on tehty jotakuinkin kokonaan käsikameralla, mikä tuo musta varsin kivan sävyn jaksoihin.
Suurin osa näyttelijöistä oli itselle varsin tuntemattomia sarjan alussa, mutta heistä on tullut nähtyä kuitenkin hyvin monia muissa sarjoissa. Jo aikaisemmin mainittu Matt Lauria Chicago Codessa, Matt Saracenia esittänyt Zach Gilford Greyn anatomiassa yhden jakson verran sekä uudessa ABC:n Off the Mapissa sekä esimerkiksi Minka Kelly tulee näkymään Charlie's Angelsin remake-TV-sarjassa.
Sarja sai arvoisensa ja melko herkkiksen päätöksen Yhdysvalloissa 9.2., ja tuon jakson katsoinkin äsken. Sarjalla on kumma tapa saada allekirjoittanut vollottamaan, jos ei nyt joka jaksossa niin ainakin suurimmassa osassa, eikä viimeinen jakso tehnyt poikkeusta.
Enpä arvannut 2007, kun SubTV alkoi näyttää FNL:ää, että millaisen siteen sarjaan onnistunkaan muodostamaan. Olo on jokseenkin poikkeuksellisen tyhjä, vaikka monia sarjoja onkin tullut katsottua alusta loppuun; harvalla vain on ollut ihan tällainen vaikutus.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Riikäppi-ilmoitus
Eilen jenkeissä näytettiin Greyn Anatomian 7. tuotantokauden 14. jakso. Sarja toki kokonaisuudessaankin on hyvä, tai ainakin ihan kiva, mutta about ainoan jenkki-tv:n naisparin Calliope Torresin (Sara Ramirez) ja Arizona Robbinsin (Jessica Capshaw) parisuhde on vähintäänkin 60 prosenttisesti syy, miksi kyseistä sarjaa ylipäänsä katson.
Kesken työpäivän recapia en viitsi alkaa tekemään, varsinkin kun jakso on kokonaisuudessaan näkemättä, mutta ihan näin infona - jos joku tätä lukee - että sellainen on tulossa. Tai ainakin kokeilen, miltä sellaisen tekeminen tuntuu ja tuleeko siitä nyt yhtään mitään.
Jos joku ei halua spoilereita 7. tuotantokauden tapahtumista (minkä esittämisen Nelonen on hoitanut jotenkin ihan käsittämättömällä kauden katkomisella, ilmeisesti osittain rapakontakaisten esitystaukojen säestämänä), ei kannattane lukea seuraavaa postausta joka tänne tupsahtaa.
Jos kirjoittelu näiden osalta sujuu, voipi olla että luvassa on enemmänkin vastaavanlaista sälpettä, ehkä muistakin sarjoista.
Pakko sanoa, et toi on hyvä (ja kuuma) pari.
(http://www.tv.com/)
Kesken työpäivän recapia en viitsi alkaa tekemään, varsinkin kun jakso on kokonaisuudessaan näkemättä, mutta ihan näin infona - jos joku tätä lukee - että sellainen on tulossa. Tai ainakin kokeilen, miltä sellaisen tekeminen tuntuu ja tuleeko siitä nyt yhtään mitään.
Jos joku ei halua spoilereita 7. tuotantokauden tapahtumista (minkä esittämisen Nelonen on hoitanut jotenkin ihan käsittämättömällä kauden katkomisella, ilmeisesti osittain rapakontakaisten esitystaukojen säestämänä), ei kannattane lukea seuraavaa postausta joka tänne tupsahtaa.
Jos kirjoittelu näiden osalta sujuu, voipi olla että luvassa on enemmänkin vastaavanlaista sälpettä, ehkä muistakin sarjoista.
Pakko sanoa, et toi on hyvä (ja kuuma) pari.
torstai 10. helmikuuta 2011
Me mennään naimisiin
...no eikä mennä. Mut voisin. Nimittäin tän kans
© UPI
Jestas. Kyseessä siis Sara Ramirez, Greyn Anatomian Callie Torres, joka on ehkä tänhetkisen (TV-)maailman kuumin daami, ainakin mun mielestä.
Ramirez on parhaillaan Latina -julkaisun kansikuvassa, ja nauroinkin kun joku oli eräällä foorumilla kommentoinut ko kuvauksen tuotoksia "Can't find my jaw...", mikä on kyllä hiton lähellä totuutta. Vai, oonko väärässä?
(www.latina.com)
© UPI
Jestas. Kyseessä siis Sara Ramirez, Greyn Anatomian Callie Torres, joka on ehkä tänhetkisen (TV-)maailman kuumin daami, ainakin mun mielestä.
Ramirez on parhaillaan Latina -julkaisun kansikuvassa, ja nauroinkin kun joku oli eräällä foorumilla kommentoinut ko kuvauksen tuotoksia "Can't find my jaw...", mikä on kyllä hiton lähellä totuutta. Vai, oonko väärässä?
(www.latina.com)
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Chicago Code
Maanantaina 7.2.2011 rapakon takana esitettiin ensimmäinen jakso / pilotti Chicago Code -nimisestä sarjasta. Setti sijoittuu yllättäen Chicagoon, minkä poliisilaitoksen uusi superintendend (jonkin sortin iso päällikkö laitoksella) Jennifer Bealsin (L-koodi, Flashdance) esittämä Teresa Colvin on.
Urakehityksen aikana matkan varrelle on jäänyt Colvinin entinen pari, Jason Clarken esittämä Jarek Wysocki, jolla tuntuu olleen vaikeuksia löytää uutta paria itselleen uusien ehdokkaiden vaihtuessa jotakuinkin päivittäin.
Jakson alussa Colvin yrittää saada lisäresursseja, jotta Chicagon valtaamaa korruptiota ja sen sivutuotteita olisi mahdollista siivota. Apua hän kysyy Alderman Roninn Gibbonsilta, jonka kieltäydyttyä Colvin kasaa oman epävirallisen porukkansa setvimään pinnan alla piileviä ongelmia.
Caleb Evers (Matt Lauria, Friday Night Lights) osoittaa Wysockille olevansa ihan kelpo työparina, vaikka Wysock ehtii pitääkin hänelle ilmeisen perinteisen "ilmoitan että et jatka parina, yhteisestä päätöksestä" -puheen.
Jakso imaisi ihan hyvällä tavalla mukaansa, ja jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa, sopivan koukun sarjan tekijät kuitenkin pilottiin saivat tehtyä.
(http://www.directpreviews.com/2011/01/3-posters-for-the-chicago-code/)
Vaikka Jennifer Beals onkin tullut tutuksi itselle nimenomaan - yllättäen - L-koodin kautta, näyttelijöistä kiinnostusta sarja herätti ennen kaikkea Matt Laurian takia, joka on tehnyt hyvää työtä kahdella viimeisellä Friday Night Lightsin kaudella. Sarja on yksi ehdottomista suosikeista, mistä voikin sitten paasata myöhemmin lisempää.
Vietin muutama viikonloppu sitten yksityistä Vinokino-maratonia muutaman elokuvan voimin. Suurimman osan olin jo nähnyt, kun niitä edellämainituilla festareilla on esitetty. Osassa aika oli kyllä ehdottomasti kullannut muistot, ja aikoinaan katsottu Adam & Steve ei ollutkaan ihan niin hyvä, kuin miten sitä siipalle promosin.
Koska kuitenkin uusintojen katsominen on välillä vähän puuduttavaa, oli tarvetta jollekin itselle vieraammalle leffalle, sain toverilta vinkin katsoa Imagine Me & You -nimisen pätkän (2005, Ol Parker). Elokuva näyttäisi olevan suomennettu tökerösti Amor yllättää. Auts.
(www.imaginemeandyouthemovie.com)
Ilmeisesti lesboelokuvilla on hieman harmillinen tapa päättyä ennemmin onnettomasti kuin onnellisesti, mihin Imagine Me & You sai mukavaa vaihtelua. Tarina itsessään on melkoisen perinteinen; tyttö tapaa tytön, ollaan ystäviä, ihmetellään omaa (uutta) seksuaalisuutta tai sen mahdollisuutta, ja sitten ollaankin jo hieman pulassa ja taistellaan aikaa vastaan. Lopussa kiitos seisoo, tässä tapauksessa keskellä liikenneruuhkaa.
Silti toteutus oli jokseenkin ihastuttava, ja suurimman osan leffasta huomasinkin katsovani sitä hymy huulilla. Elokuvassa rakennettu fiilis lähinnä pääosaesittäjien (Piper Perabo Rachelina sekä Lena Headey Lucena) välillä olevaan jännitteeseen ja voimakkaaseen ihastumisen tunteeseen, eikä varsinaisen fyysisen kontaktin puuttuminen haittaa, paremminkin päinvastoin.
Huomasin ajattelevani elokuvan päättymisen jälkeen pätkää toistuvasti sekä vilkuilevani trailereita juutuubissa jne. Lopulta tajusin katsoneeni elokuvan pätkissä - ehkä vähän kelaillenkin - yhteensä kolmeen kertaan. Kummallista.
Huomasin muuten äsken Piper Peraboa ja Lena Headeyta IMDB:stä etsiessä, että Perabo on näytellyt Coyote Uglyssa pääosan Violetina. Ilmankos näytti tutulta. Lena Headey puolestaan näyttelee Sarah Connorin aikakirjoissa Sarah Connoria, mutta ko sarjaan ei ole tullut tutustuttua. Scifi ei uppoo...
tiistai 8. helmikuuta 2011
Begin the Begin
Viime aikoina toistuvasti on tullut havahduttua siihen, että mietin julkisen blogin kirjoittamista. Ihan jo silläkin mielellä, että kaipaan jonkinlaista verbaalista jaloittelua, muutakin kun töiden viiden rivin copy-paste -kirjoitelmien tekemistä.
Koska elo on aika rauhaisaa ja ehkä jopa hieman tylsääkin välillä, vaikkakin puitteet sinällään onkin ihan hyvässä kunnossa, ei pelkästään omaa eloa käsittelevän blogin kirjoittaminen ole mielekästä. Päiviä ja viikkoja pyörittää melko paljon kuitenkin erinäisten TV-sarjojen sekä elokuvien (hlbt-teemaistenkin) seuraaminen. Painopiste kuitenkin selkeästi TV-sarjojen puolella. Kenties tältä saralta intterswebin ja muiden tietolähteiden avulla olisikin jotain kirjoitettavaa.
Mitään kovin vakavamielistä tästä en ajatellut tulevan, aiheesta riippuen ehkä korkeintaan hieman angstinen. Tai vähän enemmänkin. :)
Here we go!
Koska elo on aika rauhaisaa ja ehkä jopa hieman tylsääkin välillä, vaikkakin puitteet sinällään onkin ihan hyvässä kunnossa, ei pelkästään omaa eloa käsittelevän blogin kirjoittaminen ole mielekästä. Päiviä ja viikkoja pyörittää melko paljon kuitenkin erinäisten TV-sarjojen sekä elokuvien (hlbt-teemaistenkin) seuraaminen. Painopiste kuitenkin selkeästi TV-sarjojen puolella. Kenties tältä saralta intterswebin ja muiden tietolähteiden avulla olisikin jotain kirjoitettavaa.
Mitään kovin vakavamielistä tästä en ajatellut tulevan, aiheesta riippuen ehkä korkeintaan hieman angstinen. Tai vähän enemmänkin. :)
Here we go!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)