Aloitetaas sillä, että kuinka moni on seurannut Greyn Anatomian 7. tuotantokautta. En ihan tarkalleen muista, että mihin Nelonen veti (taas) viivan tauon merkeissä, mutta ihan voin sanoa suoraan että mää inhoan sitä suuntaa, mihin Greyn Anatomian Callien ja Arizonan juttu on menossa.
Miksi aina hyvien roolihahmojen / parisuhteiden pitää kuihtua kasaan tai ainakin niitä pitää kiduttaa draaman merkeissä niin paljon. Joo, tiedän kyllä että kyseessä on täysin fiktiivinen sarja, mutta silti.
Ehkä eniten tässä syö on se sama asia, mikä näyttäisi vaivaavan monia samaista pariskuntaa "fanittavien" keskuudessa, että jos kyseessä on naispari, miksei se voi pysyä sellaisena. Tässäkin on nyt pakko ollut tehdä selväksi se, että eihän nyt herraisä naispari voi saada lasta ilman, että mies (Sloan tässä tapauksessa) on mukana hamaan loppuun asti, about.
Jakson 16. kohtaus päättyy otsikon mukaiseen Arizonan lauseeseen: "And me, this is not my dream. My dream doesn't look like this."
Jos muuten joku haluaa seurata Calzonan (ei oo muuten mun keksimä nimitys, luonnollisestikaan) kehityskulkua esim. alusta loppuun, löytyy youtubesta käyttäjältä Betweenthalines hyvät videorecapit Calzonan kehityskulusta. Viime aikojen katsottava on, kiitos Shonda Rhimesin, vähän surkeaa katsottavaa, mutta ehkä parempaa luvassa.
Ehkä edes musikaalijaksossa, mitä odotan kuin kuuta nousevaa, sillä Callieta esittävä Sara Ramirez on oikeasti aivan hiivatin hyvä laulaja, ja Ramirez onkin esiintynyt mm. Broadwaylla Spamalot -musikaalissa. Greyssa kuullaan myös esim. 6. kauden joulujaksossa oiva a cappella -versio Silent night -joululaulusta,
Ohessa klippi Spamalotista, joka siis perustuu Monty Pythonin Holy Grailiin. Ramirez otti ja voitti nelisen vuotta sitten myös Tonyn kyseisen musikaalin Lady of the Lakena. Vilkaisepa huvin vuoksi alla oleva klippi vuodelta 2005 Tony Awardseista.
Jos Sara joskus vielä palaa Broadwaylle, allekirjoittanut ottaa vaikka lainaa lentolippuihin ja hotelleihin ja hupsahtaa Jenkkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti